Kolumnit Uutiset

Asenteita on vaikeampi korjata kuin promillerajaa

Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko (kok.) kertoi heinäkuun helteillä haluavansa laskea rattijuopumuksen promillerajaa tieliikenteessä 0,5:stä 0,2:een. Hän perustelee kantaansa tiukan rajan ennaltaehkäisevällä vaikutuksella.

Idea ei ole uusi. Viimeksi promillerajan alentamista yritti reilut kaksi vuotta sitten Risikon edeltäjä Merja Kyllönen (vas.). Tuolloin ehdotusta vastusti muun muassa oikeusministeriö, joka katsoi, ettei rajan laskemiselle ole painavia perusteita, eikä ole olemassa näyttöä siitä, että rajan laskeminen vähentäisi liikenneonnettomuuksia. Päin vastoin ministeriö pelkäsi, että rajan lasku toisi lisätöitä poliisi, jonka pitäisi kiikuttaa jokainen yli 0,2 promillea puhaltava verikokeisiin.

Moni suomalainen on sitä mieltä, ettei promillerajan laskemisesta ole hyötyä.

Liikenteen ongelmana kun eivät ole lasin viiniä tai pullon keskikaljaa nauttineet. Ongelmatapaukset ovat ennemminkin puoli litraa kirkasta naamariinsa kiskaisseita. Heihin promillerajan laskulla ei ole minkäänlaista vaikutusta.

Rajan rukkaamisella ei ole mitään vaikutusta myöskään huumekuskeihin, joita on joidenkin arvioiden mukaan liikenteessä jo yhtä paljon kuin promillekuskeja.

Rattijuopumusongelmaan on etsitty lääkkeitä jo pitkään. On puhuttu alkolukoista ja auton menettämisestä valtiolle. Keskustelupalstoilla viljellään myös ajatusta siitä, että liikenteessä toisen kuoleman aiheuttanutta rattijuoppoa pitäisi automaattisesti syyttää taposta kuolemantuottamuksen sijaan.

Jos suomalaisen liikenteen onnettomuusluvut halutaan saada pysyvästi laskuun, on panostettava erityisesti asennevaikuttamiseen. Se ei vain ole yhtä mediaseksikästä kuin promillerajojen muuttaminen, sillä asennemuutokset ovat hitaita.

Paljon olisi tehtävä, jotta suomalainen malttaisi laskea kännykän käsistään ajon ajaksi, panisi pyöräilykypärän päähänsä tai antaisi tietä suojatielle pyrkiville jalankulkijoille.

Liikenneturvan kyselytutkimus paljastaa, että kännyköiden handsfree-laitteet on heitetty romukoppaan. Yli puolet suomalaisista soittaa puheluita ja lukee viestejä kännykästään ajon aikana. Kolmasosa tunnustaa myös kirjoittavansa tekstareita ratin takaa.

Sitä ei tiettävästi ole tutkittu, moniko päivittää ajon aikana facebookia tai kahlaa muutoin netissä, mutta epäilemättä sitäkin tapahtuu.

Montako onnettomuutta kännykän ja tietokoneen näprääjät ovatkaan mahtaneet aiheuttaa?

Asenteisiin on yritetty ja yritetään vaikuttaa. Liikenneonnettomuudessa halvaantunut mies kiertää kouluissa puhumassa nuorille. Messuilla kiertää simulaattori, jossa voi testata, miltä tuntuu äkkipysähdys.

Moni muistaa takavuosilta iskulauseen Jos otat, et aja. Nyt televisiossa pyörii Älä aliarvioi esimerkin voimaa -kampanja, jonka taustalla on vaikuttava joukko liikenneturvallisuuden asiantuntijoita. Jos tämä kampanja tehoaa, saattaa seuraava sukupolvi olla ratissa edes hieman edellisiä fiksumpi.