Uutiset

Asiantuntijat: Huumausaineen käyttörikoksen seuraukset voivat olla kohtuuttomia

Huumeiden käytön rangaistavuudesta on väitelty jo lähes viisikymmentä vuotta. A-klinikan ylilääkärin ja THL:n tutkimusprofessorin mielestä siitä voitaisiin luopua. Poliisi ei kannata ajatusta, mutta on halukas kehittämään yhteistyötä hoitoon ohjaamisessa.
Huumeiden käyttörangaistuksesta luopumisella olisi monta puolta. Se voisi estää kohtuuttomia seurauksia, kuten opiskelupaikan menetyksiä, mutta toisaalta laittomuus nostaa nuorten kynnystä kokeilla kannabista tai muita aineita. Kuva: Mostphotos
Huumeiden käyttörangaistuksesta luopumisella olisi monta puolta. Se voisi estää kohtuuttomia seurauksia, kuten opiskelupaikan menetyksiä, mutta toisaalta laittomuus nostaa nuorten kynnystä kokeilla kannabista tai muita aineita. Kuva: Mostphotos

Useiden asiantuntijoiden mukaan huumeiden käytön rangaistavuudesta tulisi luopua, koska se voi aiheuttaa käyttäjälle kohtuuttomia ja kauaskantoisia seurauksia. Rangaistuksen sijasta haluttaisiin ohjata käyttäjiä keskustelemaan päihteiden käytöstä ja saada ongelmakäyttäjät avun piiriin.

Huumausainemerkintä voi estää opiskelu- ja työpaikan saamisen yli 60 alalla. Tällaisia ovat alat, joilla työskennellään alaikäisten, potilaiden, asiakkaiden tai liikenneturvallisuuden kanssa.

Työttömyys tai kyvyttömyys löytää mieluista työtä kasvattavat käyttäjän syrjäytymisriskiä ja voivat liittää käyttäjän tiiviimmin käyttöpiireihin, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen kertoo.

A-klinikka Oy:n avohoitopalvelujen ylilääkäri Markus Partasen mukaan käytön rangaistavuus voi vaikuttaa käyttäjän haluun ja mahdollisuuksiin saada hoitoa. Käyttäjien kohtelu sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä saattaa muuttua käytön tullessa ilmi, minkä jälkeen sitä pyritään salaamaan.

Alkoholiongelma on sairaus, huumeongelma rikos

Huumeriippuvaisista kahdella kolmesta on taustalla psyykkistä oireilua, johon päihteistä haetaan helpotusta. Käyttäjän voi olla vaikea saada apua mielenterveysongelmiin, sillä vallalla olevan hoitomallin mukaan päihdeongelma tulisi hoitaa ensin, ennen kuin mielenterveysongelmaa voidaan hoitaa.

Partasen mukaan olisi hyvä, jos sama taho voisi hoitaa molempia ongelmia.

– Tässä on tapahtunut kehitystä, mutta on edelleen valitettavaa, että monessa paikassa kyky – ja uskallan sanoa, että halukkuuskin – hoitaa päihdeongelmaista on matalampaa kuin psyykeongelmaista, Partanen sanoo.

Partanen huomauttaa, että riittävän hankala päihdeongelma haittaa merkittävästi psykiatrista diagnostiikkaa ja terapian mahdollisuuksia. Toinen merkittävä ongelma on resurssipula. Nuorisopsykiatrian lähetteet ovat nousseet 15–20 prosentin vuosivauhdilla, eikä resursseja pystytä lisäämään samassa määrin.

Mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivillä kynnys hakea apua voi olla valmiiksi korkealla. On myös mahdollista, että yksilön voimavarat eivät riitä aktiiviseen avun hakemiseen. Kynnys kasvaa entisestään, jos apua ei saada silloin, kun sitä haetaan.

Rangaistusmenettelyt ovat lisääntyneet

Tutkimuksen mukaan joka neljäs suomalainen on kokeillut laitonta päihdettä. Suurin osa on kannabiksen kertakokeilijoita ja satunnaiskäyttäjiä. Ongelmakäyttäjien osuus on prosentuaalisesti hyvin pieni.

Rikosoikeuden professori Heini Kainulainen tutki väitöskirjassaan huumeidenkäyttäjien rikosoikeudellista kontrollia. Käytön rangaistavuuden tarpeellisuudesta keskusteltiin jo 1970-luvulla huumelakeja säädettäessä. Keskusteluissa on korostettu toistuvasti, että käyttäjien kohdalla täytyisi olla mahdollisuus toimenpiteistä luopumiseen.

Vuonna 2001 Suomessa otettiin käyttöön uusi laki huumausaineen käyttörikoksesta, joka on huumausainerikosta lievempi. Keskeinen uudistus oli ottaa käyttöön kevennetty sakotusmenettely. Sen jälkeen käyttörikoksia ei enää ole ollut välttämätöntä käsitellä tuomioistuimessa, vaan poliisi voi kirjoittaa sakon.

Poliisi ja syyttäjä voivat tehdä päätöksen toimenpiteistä luopumisesta. Tarkoitus oli kiinnittää erityistä huomiota nuorten puhutteluun ja ongelmakäyttäjien hoitoon ohjaukseen sakottamisen sijasta.

Keskimäärin yli 60 prosenttia huumerikoksista käyttörikoksia

Kainulaisen tutkimuksessa kävi ilmi, että toimenpiteistä luopumista koskevien päätösten määrä väheni uudistuksen myötä. Sakotettujen määrä kasvoi 67 prosenttia, kun taas syyttämättä jätettyjen määrä putosi 41 prosenttia vertailuvuosina 2000 ja 2004.

– On mielenkiintoista, että käyttäjiä on haluttu rikoslain avulla kurittaa ja muistuttaa, että tämä on rikos. Käytännöt ovat pysyneet samanlaisina 60-luvulta asti, ja tähän on ollut vaikea saada muutosta. Edes hoitoonohjausta ei ole pystytty lisäämään, Kainulainen sanoo.

Huumausaineita koskevia lakeja säädettäessä äänessä ovat olleet useimmiten kontrolliviranomaiset: poliisi, tulli, syyttäjä ja tuomioistuinlaitos. Kainulaisen mukaan käyttäjien pitäisi tulla kuulluksi heitä koskevassa keskustelussa. Hän kannattaisi kokemusasiantuntijoiden kuulemista.

– Heillä on ensikäden tietoa avun, tuen ja hoitoon hakeutumisen esteistä sekä siitä, millaisia kielteisiä seurauksia viranomais- tai työnantajakohtaamisissa on ollut, kertoo Kainulainen.

Rangaistavuudella on vaikutusta nuorten suhtautumiseen

Poliisi ei kannata käytön rangaistavuudesta luopumista, mutta olisi halukas kehittämään yhteistyötä sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa hoitoon ohjaamisessa. Poliisilla on velvollisuus kertoa käyttäjille hoitomahdollisuuksista.

Poliisitarkastaja Teemu Saukoniemen mukaan suuri osa kiinni jääneistä on sitä mieltä, ettei heillä ole huumeongelmaa.

– Joillakin voi olla motivaatiota hoitoon, mutta jos sinne ei pääse nopeasti, hetki saattaa mennä pian ohi, Saukoniemi kertoo.

Huolena on, millaisen yhteiskunnallisen viestin rangaistavuudesta luopuminen antaisi nuorille. Sekä Saukoniemen että Partasen mukaan rangaistavuudella on vaikutusta nuorten suhtautumiseen päihteisiin. Laittomuus voi nostaa kynnystä kokeilla.

Maailmalla rangaistavuudesta luopumisesta hyviä kokemuksia

– Käyttäjämäärät kaikkialla ovat kasvaneet, ongelmakäyttäjiä on paljon ja ihmisiä kuolee isoja määriä. Laittomalla kaupalla tehdään rahaa, ja siihen sisältyy kovaa väkivaltarikollisuutta. Ympäri maailman on havahduttu siihen, että kielloilla hallinta ei toimi, joten on lähdetty etsimään vaihtoehtoisia keinoja, THL:n Hakkarainen kertoo.

Portugali luopui huumeiden käytön rangaistavuudesta 2001. Huumeet ovat yhä laittomia, mutta käyttö ei johda rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin. Käyttäjä voidaan ohjata hoitoon.

Lakimuutoksen jälkeen hoitoon hakeutuvien määrä nousi, huumekuolemat, nuorten huumekokeilut sekä hiv-tartunnat vähenivät.

Sveitsi dekriminalisoi kannabiksen käytön ja pienen määrän hallussapidon vuonna 2013. Yli 18-vuotiaiden pieniä hallussapitorikoksia ei enää käsitellä oikeudessa eikä niistä tule rikosrekisterimerkintää, vaan poliisi kirjoittaa sakon.

Uudistus vapautti poliisin resursseja vakavamman rikollisuuden torjuntaan ja kevensi oikeuslaitoksen kuormitusta. Ennen uudistusta vähäisiä kannabisrikoksia käsiteltiin oikeusistuimessa vuosittain noin 30 000.

Hakkarainen muistuttaa, että huumeiden käytön rangaistavuudesta luopuminen ei ole myönnytys huumeiden käytölle, vaan tarkoituksena on vähentää käytöstä aiheutuvia haittoja.

Dekriminalisaatio ja depenalisaatio

Dekriminalisoinnissa huumausaineiden käytön rangaistavuus poistettaisiin rikoslaista, mutta myynti ja valmistaminen pysyisivät laittomina.

Laillistamisessa valtio voisi toteuttaa huumausaineiden myynnin valvotusti ja saada samalla verotuloja.

Depenalisaatiossa huumeet pidetään laissa rangaistavana, mutta käytännössä rangaistavuutta ei toteuteta.