Uutiset

Asiantuntijatuomarit ovat Suomen ja Ruotsin erikoisuus – Finnpulp-tapaus toi selvästi esille luonnontieteellisen osaamisen roolin

Oikeustieteen tutkija huomauttaa, että työllisyysvaikutukset tai investointipolitiikka eivät saa vaikuttaa ympäristönsuojelulain mukaisiin päätöksiin. Asiantuntijatuomarit ovat luonnontieteen tai tekniikan asiantuntijoita ilman juristin koulutusta.
Teollisuuslaitosten, jätevedenpuhdistamojen ja monien muiden hankkeiden ympäristölupia koskevien valitusten käsittely vaatii hallinto-oikeuksilta vankkaa luonnontieteellistä ja teknistä osaamista. Kuvassa UPM:n Rauman-tehdas. Kuva: Jami Jokinen
Kuvassa UPM:n Rauman-tehdas. Kuva: Jami Jokinen

Ympäristöluvista tehtyjä valituksia käsittelevät Suomessa juristien rinnalla asiantuntijatuomarit. He ovat luonnontieteen tai tekniikan asiantuntijoita, joilla on tuomarivaltuudet, mutta ei juristin koulutusta.

Järjestelmä on EU:ssa käytössä vain Suomessa ja Ruotsissa, eikä ole Euroopan ulkopuolellakaan yleinen.

Asiantuntijatuomarien merkitys tuli erityisen vahvasti esiin Finnpulp -tapauksessa loppuviikolla. Korkein hallinto-oikeus (KHO) kaatoi maailman suurimman havusellutehtaan ympäristöluvan vesistöriskien vuoksi.

– Suomen järjestelmä antaa mahdollisuuden tehdä mahdollisimman hyvin perusteltuja ja harkittuja päätöksiä, sanoo tutkijatohtori Tiina Paloniitty Helsingin yliopistosta.

Hän tutkii muun muassa luonnontieteellisen tiedon ja osaamisen vaikutuksia ympäristöoikeusistuimien toimintaan eri maissa.

Finnpulp-asiassa kaksi asiantuntijatuomaria

Asiantuntijatuomarien rooli on varmistaa, että tuomioistuimella on riittävästi luonnontieteellistä ja teknistä asiantuntemusta esimerkiksi monimutkaisissa ympäristö- ja vesilupa-asioissa.

Heitä on KHO:n lisäksi vain Vaasan hallinto-oikeudessa. Tämä johtuu siitä, että Vaasaan on keskitetty vesi- ja ympäristölupien käsittely.

– KHO:ssa he ovat määräaikaisia, yleensä professoreja tai vastaavassa asemassa korkeakouluissa toimivia henkilöitä, Paloniitty kertoo.

Vaasan hallinto-oikeudessa asiantuntijatuomareilla on sen sijaan pysyvät virat.

Kyse ei kummassakaan siis ole ulkopuolisista asiantuntijoista, vaan nimenomaan tuomareista. He osallistuvat oikeuskäsittelyihin tapausten sisällön perusteella.

– Esimerkiksi Finnpulpin tapauksessa asiantuntijatuomareita oli kaksi.

”Valitukset voidaan tutkia perusteellisemmin”

Paloniitty sanoo, että järjestelmän ansiosta lupia koskevat valitukset voidaan tutkia tuomioistuimissa laajemmin

Tiina Paloniitty tutkii muun muassa luonnontieteellisen osaamisen roolia tuomioistuimissa. Kuva: Mikko Paloniitty
Tiina Paloniitty tutkii muun muassa luonnontieteellisen osaamisen roolia tuomioistuimissa. Kuva: Mikko Paloniitty

ja perusteellisemmin.

– Asiantuntijat ovat mukana jo silloin, kun tuomioistuin miettii, mistä tapauksessa oikeastaan on kyse.

Aina tapaukset eivät osu täsmälleen asiantuntijatuomarien omaan erikoisalaan. Paloniityn mukaan oletus kuitenkin on, että he osaavat silloinkin arvioida asian käsittelyyn vaikuttavan luonnontieteellisen tai teknisen tiedon luotettavuutta ja riittävyyttä.

– Tuomioistuin ei ole sidottu asiantuntijatuomarin ymmärrykseen, vaan voi aina kuulla ulkopuolisia asiantuntijoita ja pyytää lisäselvityksiä, hän huomauttaa.

Toisaalta on tärkeää tietää myös se, mitä ei tiedetä riittävän hyvin.

– Asiantuntijatuomarin esittämät kysymykset ovat usein täsmällisempiä kuin juristin.

Myös puutteita ja riskejä on osattava arvioida

Sellutehtaan tapauksessa ratkaisevaa oli tehtaan jätevesien vaikutus Kallaveden tilaan. Sen arvioinnissa erityisen merkittävässä osassa olivat vedenlaatumallinnukset.

Tässäkin asiantuntijatuomarien rooli korostui, sillä mallinnukset ovat aina kaukana täydellisestä.

– Asiantuntijatuomarit auttavat ymmärtämään mallien puutteita ja epävarmuuksia sekä riskejä kattavasti. Mallia on ymmärrettävä, jotta tiedetään, mitä se tekee, Paloniitty painottaa.

Käytännössä kyse on siitä, millaisia riskejä myönnetyllä luvalla voidaan hyväksyä.

Epävarmuudet kasvavat hankkeen mukana

Paloniityn mukaan KHO perehtyikin Finnpulpin tapauksessa vedenlaatumallinnukseen todennäköisesti kattavammin kuin missään vesitapauksessa aiemmin.

Sellutehtaan koko, pitkä elinkaari ja esimerkiksi järvivesistön kokonaisuus aiheuttivat niin suuria epävarmuuksia, että ympäristönsuojelulain varovaisuusperiaate nousi päätöksen tärkeäksi argumentiksi.

Paloniitty huomauttaa, että näin käy hyvin harvoin. Harvinaista on sekin, että KHO kumoaa koko luvan sen sijaan että vain rajaisi tai tiukentaisi sitä.

– On tärkeää ymmärtää, että erittäin suurissa hankkeissa epävarmuudet kasvavat ja varovaisuusperiaatteen soveltamiskynnys tulee koko ajan lähemmäs, hän sanoo..

– On aivan sama, onko tehdas maailman ensimmäiseksi vai kymmenenneksi vähäpäästöisin. Arviointi tehdään vain ympäristövaikutusten mukaan.

Ratkaisu on aina juridista pohdintaa

Kun kyse on hyvin vahvasti esimerkiksi luonnontieteellisiin tekijöihin perustuvista päätöksistä, herää väistämättä kysymys asiantuntijatuomarien vallasta.

Se ei kuitenkaan poikkea muun tuomariryhmän jäsenistä.

Paloniitty muistuttaa, että äänestyspäätöksissä asiantuntijatuomareilla on muiden lailla yksi ääni. Ratkaisukokoonpanon puheenjohtajan on lisäksi oltava juristi.

– Keskeistä on, että vaikka olisi minkälaisia teknisiä selvityksiä, niin tuomioistuin tutkii pykäliä ja niiden tulkintaa. Ratkaisu ei koskaan typisty asiantuntijan lausuntoon, vaan kyse on pitkällisestä juridisesta pohdinnasta, tutkijatohtori huomauttaa.

– Finnpulpin tapauksessa KHO on tehnyt poikkeuksellisen perusteellista työtä. Argumentointi on johdonmukaista ja erilliset asiat on pidetty selkeästi erillään.

KHO toimi eduskunnan mandaatin mukaisesti

Kuopioon valmistellun miljardihankkeen kaatumista on muun muassa Arkadianmäellä pidetty kansallisen edun vastaisena. KHO:ta on syytetty myös politikoinnista.

Tutkijatohtori sanoo, että tässä ovat menneet puurot ja vellit pahasti sekaisin.

– KHO on pysynyt selkeästi eduskunnan antamien rajojen sisällä ja tehnyt juuri sitä, mihin poliitikot ovat antaneet mandaatin, hän näpäyttää.

Pohjalla painaa perustuslaki.

Toisin kuin vesivoiman kohdalla, ympäristönsuojelulakiin pohjautuvissa lupa-asioissa oikeus ei saa mitenkään arvioida hankkeiden merkitystä esimerkiksi työllisyydelle, investoinneille, kansantaloudelle tai muille ulko-oikeudellisille tekijöille.

– Jos KHO olisi ottanut näitä mukaan harkintaan, se olisi toiminut poliittisesti, Paloniitty painottaa.

Tiina Paloniitty

Oikeustieteen tutkijatohtori Helsingin yliopistossa.

Tutkii ympäristöoikeutta eri maiden tuomioistuimissa.

Tutkimuskohteena on oikeuden ja tiedon välinen suhde, ja miten se vaikuttaa ympäristöoikeuden sisältöön.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, miten laajasti tuomioistuimet saavat käyttöönsä luonnontieteellistä osaamista.

Hän tutkii myös, miten monimutkaiseen ympäristötietoon on suhtauduttu tai miten tuomioistuimet ymmärtävät ympäristömallien tuottaman tiedon epävarmuuden.

Paloniityn väitöstutkimus keskittyi oikeuden ja tiedon suhteeseen maatalouden vesistövaikutuksia koskevassa EU:n lainsäädännössä

Hän sai työstään Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen vuoden väittelijä -palkinnon.