Uutiset

Asuinpaikka lämpötilan ja mäyräkoiran mukaan

Anneli Sari ei osaa olla tekemättä töitä. Maailmankiertäjä suuntaa Suomesta Pariisiin.

Anneli Sari tulee haastatteluun kymmenisen minuuttia myöhässä ja hieman linkaten. Hän pyytää anteeksi ja osoittaa vasenta jalkateräänsä punaisessa, sirossa saappaassa.

-Loukkasin sen enkä saanut turvotukselta kahteen päivään kenkää jalkaan, Sari nauraa.

Viime vuonna 40-vuotistaiteilijajuhlaansa viettänyt Sari tuli esiintymään Hämeenlinnaan ranskalaisen ohjelmiston kanssa. Hän nimeää suosikkisäveltäjikseen Charles Aznavourin ja Michel Legrandin.

-He ovat niitä suuria säveltäjiä, jotka ovat vielä elossa. Ja he ovat kuolemattomia.

Sari muistuttaa, että hän on laulanut slaavilaisten ja espanjalaisten lisäksi ranskalaisia lauluja jo ennen kuin työt ja rakkaus saivat hänet valitsemaan Pariisin kotikaupungikseen.

-Ranskalainen sävelaarteisto on ihan mahdoton runsauden sarvi. Sieltä vain poimin sellaisia, jotka yleisökin voi omaksua. Chansonin sävelkulut ovat vähän erilaisia kuin meillä suomalaisessa iskelmässä.

Sari esiintyy Suomessa marraskuun loppupuolelle asti. Sen jälkeen alkavat harjoitukset, joiden tuloksena 25 hengen ryhmä laulajia ja tanssijoita suuntaa kansainvälisille areenoille.

-Jo yli 10 vuoden ajan olemme olleet joulut ja uudet vuodet arabimaissa, viime vuonna kävimme Qatarissa.

Kuolematon

tyyli

Keväällä Sari esiintyy konserttisaleissa ja ensi syksyksi hän suunnittelee isoa revyytä, joka starttaa Suomesta ja päätyy Euroopan suuriin huvikeskuksiin.

Kuulostaa hengästyttävältä työtahdilta.

-Tämä on minun hommani, jota olen tehnyt koko elämäni. Aloitin 14-vuotiaana. Olen onnekas taiteilija siinä mielessä, että tyyli, jota edustan, ei tule koskaan kuolemaan. Olen siitä varma.

Sari avaa takinliepeitään ja esittelee rusketustaan. Jossakin vaiheessa työnarkomaani ottaa siis myös vapaata.

-Voi että, niistä päivistä nautin. Mutta sielu pitää vapaata vasta silloin, kun lähden varta vasten lomalle. Kauniisiin ilmoihin ja rannalle.

Espanjassa vietetyn kuukauden jälkeen Sari myöntää ihastuneensa paikallisten ihmisten ystävällisyyteen ja lämpöön.

Sana lämpö pulpahtaa hänen puheessaan esiin taajaan.

-Oikeastaan minulla on hyvä olla joka paikassa, missä ei tarvitse palella. Ihan kauhulla odotan kylmää. Minulla on koira, joka ei voi olla pakkasessa. Se on mäyris, jolle laitettiin onnettomuuden jälkeen tekonivelet. Se on rautaa koko koira. Heti kun se joutuu kylmään, se jäykistyy siihen paikkaan. (HäSa)