Uutiset

Aulangon alueen musta aukko

Aulangon
alueen Katajiston kartanon pesänselvitys jatkuu. Ravintolaa pitänyt yritys ajautui konkurssiin ja näin kartanorakennus kaatui Hämeenlinnan kaupungin syliin.

Kaupunki myi rakennuksen ravintolayrittäjälle, nyt kaupunki on ostamassa sitä takaisin yrityksen velkojen takia yli kolminkertaisella hinnalla.

Kaupungin tavoite on saada ravintola auki mahdollisimman nopeasti niin, että se palvelisi alueen matkailijoita ja hämeenlinnalaisia viimeistään ensi kesänä. Päämäärä on oikea: hyväkuntoisen ravintolan pitäminen kiinni tietää kaupungille pelkkää tappiota.

Ravintolarakennuksen omistamista ei voi laskea kaupungin peruspalveluksi – ei edes Aulangon alueella. Paras ratkaisu olisi rakennuksen kauppaaminen alan yrittäjälle.

Kaupungin tehtävä ei ole helppo. Rakennus jäänee ainakin toistaiseksi Hämeenlinnan omistukseen ja siitä saatavat vuokratulot ovat sen ostohintaan nähden vaatimattomia.

Keskustelu on kohdistunut – sinänsä ymmärrettävästi – Katajiston päärakennuksen kohtaloon. Itse ongelma ei ole enempää eikä vähempää kuin koko Katajiston alue rämettyneine mökkeineen.

Aulangon alueesta puhutaan Hämeenlinnan helmenä, luonnonsuojelun oivana näyttönä ja matkailun kehittyvänä valttina.

Katajiston alue on yhtä kaukana helmestä kuin pala hiekanmurua.

Päärakennuksen takainen alue on lähes hoitamatonta rämettä. Aluskasvillisuus rehottaa, vuosikymmenien takaisia matkailijoiden tarpeita palvelevat mökit odottavat turhaan asiakkaita. Niiden aika on ohi.

Oma lukunsa on museoviraston suojelussa olevat vanhat, pystyyn mätänevät rötisköt. Miksi romahtamaisillaan olevia hökkeleitä suojellaan, sen toivottavasti tietää edes museovirasto.

Olisi haihattelua kuvitella, että Hämeenlinnan kaupungilla olisi irrottaa rahaa Katajiston alueen kunnostamiseksi. Sen pelkkä kaunistaminen ulkoilualueeksi on kaikkea muuta kuin halpaa.

Alueen kehittäminen on mahdollista, ei kuitenkaan vanhoista lähtökuopista. Nyt kaivataan rohkeutta, avauksia ja ennakkoluulottomuutta – ja myös avointa kansalaiskeskustelua.

Yksityinen pääoma saattaisi olla alueesta kiinnostunut. Kaupungin päättäjien – luottamushenkilöiden – asia on linjata pelisäännöt, joilla aluetta voitaisiin rakentaa.

Katajistosta olisi asuntoalueeksi. Sinne voisi rakentaa myös lomakylän, jopa ulkomaalaisten matkailijoiden houkuttelemiseksi Aulangolle ja Hämeenlinnaan.

Kysymys on vähintään miljoonien eurojen hankkeesta. Kaupungin tehtävä on tehdä ratkaisuja alueen kaavasta – tai jos päättäjät katsovat, jättää päätökset tekemättä.

Koko Aulankoa on pidetty lähes pyhänä maana. Katajiston alue on kuitenkin ulospäin kaikkea muuta kuin arvokkaan ja pyhän alueen näköinen. Jotain pitäisi tehdä alueelle, joka on kaupungille häpeäksi.

Alueen nosto uuteen kukoistukseen on mahdollista vain yksityisen pääoman turvin.