Uutiset

Aulangon leirintäalue toi tuloa

Olipa ikävä lukea lauantain 12.6.2004 lehdestä Aulangon leirintäalueeseen liitettyjä epätotuuksia. Vaikka apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo ei haluakaan kaupunkiin lomailevaa rahvasta, voisi asenteensa kai verhoilla perusteilla, jotka ovat edes totta.

Aulangolla toimi yksityisen yrityksen ylläpitämä leirintäalue vuodesta 1962 alkaen melkein neljäkymmentä vuotta. Niiden joukossa ei ollut yhtään tappiollista vuotta, mutta lukuisia hyviä vuosia oli, jolloin omistajalle Helsinkiin tilitettiin merkittäviä summia.

Matkustajamäärät olivat merkittävän suuria Hämeenlinnan seudun matkailijavirrassa ja matkustajien Hämeenlinnaan jättämä matkailutulo sangen tyydyttävä.

Leirintäalue myös työllisti kohtalaisesti väkeä sesongin aikana, ja jos omistaja olisi sitä kehittänyt, se olisi voinut työllistää joitakin ympärivuotisestikin.

Mutta leirintäalueen omistaja ja toimija Suomen Matkailuliitto r.y. hukkasi omaisuutensa ja saattoi itsensä taloudellisiin vaikeuksiin osaamattomalla toiminnalla Lapissa. Kaikki Aulangolla kerätty tulo meni korkoineen Lapin toimipaikkojen tukemiseen.

Viimeisinä vuosina leirintäalueen paikallinen johto ei saanut enää edes huoltaa tai korjata leirintäaluetta, vaan päivän myynti oli kiireellisesti seuraavana päivänä lähetettävä Helsinkiin.

Toiminta Aulangolla tuotti koko ajan positiivista tulosta sekä matkailuliitolle, muille yrityksille että myös sijaintikaupungille Hämeenlinnalle.

Haluan oikaista myös johtaja Jaana Hokkasen arviota siitä, että ”leirintäaluetoiminta on tavallisesti kunnallisesti kustannettua”.

Suomen kahdestakymmenestä suurimmasta kaupungista keräämieni tietojen mukaan kunnat eivät kustanna leirintäaluetoimintaa. Joissakin kaupungeissa kunnat omistavat maa-alueen ja vuokraavat sen kausittain yrittäjälle.

Joissakin kaupungeissa toiminta on niin menestyksellistä, että sitä pyörittämään on perustettu kaupungin oma yhtiö, joka sitten tilittää voiton joko kaupungin matkailutoimelle tai suoraan kaupungin pohjattomaan kassaan.

Katajiston kartano Oy:llä on oikeus – ja suorastaan velvollisuus – käyttää ja kehittää toimitilojaan oman visionsa mukaisesti. Kaikkia ei voi palvella ja liiketoiminta on yhä enemmän valintojen tekemistä. Tulosta saavuttaakseen on valittua asiakasryhmää tyydytettävä kaikin mahdollisin resurssein eikä voimavaroja hajoittaen.

Sen sijaan Hämeenlinnan kaupungin johdon asenne on hämmästyttävä. Onko kartanokokousasiakkaita ja golffaajia jo kaikki ravintolat ja matkamuistomyymälät niin täynnä, että Hämeenlinna voi tosiaan pitää 20000 – 30000 leirintämatkailijan vuosittaista vierailua tarpeettomana ? Niin tarpeettomana, ettei kaupungin kannata edes suunnitella yhdellekään leirintäalueyritykselle toimintaedellytyksiä Hämeenlinnassa.

Suomen Matkailuliiton jäsen

Hämeenlinna

Päivän lehti

31.3.2020