Kolumnit Uutiset

Autoni ei käy banaaninkuorilla

Lännen Median juttu kertoi (HäSa 29.12.), että polttoaineet ovat sisältäneet jo parin vuoden ajan uusiutuvia jakeita kolme kertaa enemmän kuin laki vaatii. Autoilijat eivät ole jutun mukaan huomanneet mitään.

Esitän vastalauseeni.

On huomattu.

Kovin paljon kestävää kehitystä ja maailman myöhempien aikojen pelastumista kannattavana tankkaisin rippikouluikäiseen autooni niin kovin mielelläni mahdollisimman ympäristöystävällistä polttoainetta. Valitettavasti en kuitenkaan voi.

Uusiutuva energia on kuin uskonto, jota ei missään nimessä saisi kyseenalaistaa, saati pilkata. Se tuo uuden ajan ja tulevaisuuden. Se pelastaa. Halleluja.

Pitäkää kuitenkin kinkunrasvanne ja palmuöljynne kaukana arvokkaasti vanhenevasta volkkaristani.

Autoiluun liittyy monenlaista hulluutta, uskomuksia, toinen toistaan vahvempia käsityksiä ja päähänpinttymiä. Yksi omistani on sellainen, että auton on toimittava siihen tankattavalla polttoaineella.

Jos auto ei käy kunnolla, mutta käy ja kukkuu kauniisti polttoaineenvaihdon jälkeen, ei jää paljon tulkinnanvaraa. Lajityypillisesti pakokaasujärjestelmän häiriöstä kertova varoitusvalo ei ole myöskään palanut enää.

Tavalliselle autoilijalle on jo lähes ylivoimaista tietää, mitä sieltä letkusta oikein tulee, mutta oman autonsa piiputuksen kyllä huomaa jokainen.

Eilen tankkasin Turun puolessa eli Liedossa kaikkein kalleinta ja markkinoiden ainoaa edes etäisesti oikeaa bensiiniä muistuttavaa ainetta.

En tietystikään voi tässä mainita käyttämääni polttoainelaatua, enkä sitä jakelevaa huoltamoketjua.

Ihan tavatontahan olisi, jos Suomessa voisi jotakin vapaasti ja julkisesti kehua, edes pakinassa, joka ei ole tarkoitettukaan ns. bensankestäväksi totuudeksi.

Olen 1970-luvun nuorena ja Mad Maxini katsoneena tottunut ajatukseen, että bensa loppuu jonakin kauniina päivänä maailmasta.

Siksi ei tunnu ollenkaan oudolta käydä tankkaamassa auto Kaivokselassa tai vaikkapa Turussa. Onneksi noille paikkakunnille on toisinaan oikeaakin asiaa.

Sopeuduttava tähän on, maailman muuttumiseen, biovallankumoukseenkin, mutta ei ikinä alistuttava. Ainakin vähän pitää pullikoida.

Toisinaan näen unta ajoista, jolloin Unionilta sai tankata aitoa 99-bensaa, maksaa tilipäivänä sileällä satasen setelillä ja ajaa Datsunilla auringonlaskuun.