Uutiset

Auttaville käsipareille riittäisi töitä

Eläkeliitto taistelee saadakseen auttavalle vapaaehtoistyölleen lisärahoitusta. Tähän saakka liitto on puurtanut Raha-automaattiyhdistyksen myöntämän 30 000 euron vuosiavustuksella.

– Summa on murto-osa muiden järjestöjen vapaaehtoistyöhön saamasta tuesta, toteaa kehittämisjohtaja Annika Toivoniemi-Matsinen Eläkeliitosta.

Avustusten vertailulistalla vaikkapa Mannerheimin lastensuojeluliitolle myönnetään 0,4 ja 4H-liitolle 0,7 miljoonaa euroa avustusta, vaikka niidenkin summat ovat pienimmästä päästä.

Esimerkiksi Pelastusalan keskusjärjestö saa auttavaan toimintaansa 12,5 miljoonaa euroa Rayn tukea.

Eläkeliiton tuki on pieni myös, kun sitä verrataan poliittisesti sitoutuneisiin eläkeläisjärjestöihin.

Ihminen ihmiselle

Vapaaehtoistyö houkuttelee mukaan erityisesti eläkeikää lähestyviä, mutta välillä myös nuorempia. Ajatuksena on olla ihminen ihmiselle ja samalla saada omaan elämäänsä uutta sisältöä ja tarkoitusta.

Eläkeliiton Hämeen piiri koulutti keskiviikkona Hausjärvellä alueensa yhdistysten jäseniä auttavaan työhön.

Hausjärven yhdistyksen ja koko Hämeen piirin vapaaehtoisvastaava Antti Mäkelä tunnusti, että Hausjärvellä on vajaat parikymmentä jäsentä mukana vapaaehtoistyössä vaikka jäseniä on 360.

– Kovin moni yksinäinen tai ystävää, auttajaa tai kyytiä kaipaava ei osaa edes kysellä auttajien perään. Ilmeisesti ei tiedetä meidän toiminnastamme, Mäkelä mietti.

Laitos hyvä kohtaamispaikka

Tavallisimmin ystävänä liikkeellä oleva ja seuraa kaipaava tapaavat laitosjakson aikana joko vanhainkodilla tai vuodeosastolla. Antti Mäkelä kertoo yhteisten hetkien jatkuvan usein myös kotiin pääsyn jälkeen.

Vapaaehtoiset vetävät Lopella kuntosalijumppaa ikääntyneille, laulattavat ja jututtavat vanhuksia Humppilan seudulla ja Hausjärvellä sekä kiertävät kuoron kanssa laitoksissa.

Moni yksittäinen vapaaehtoinen vierailee silloin tällöin ystävien luona kahvilla, käy laitoksissa juttelemassa, kyyditsee väkeä ja piipahtaa vaikkapa lakaisemassa lumet naapurin portailta.

– Me emme tee hoitotyötä emmekä palkkatyötä. Me kohtaamme ihmisen pikku murheineen, Annika Toivoniemi-Matsikka korosti jäsenille. (HäSa)