Kolumnit Uutiset

Avustusjärjestöt ovat maahanmuuttokriitikoidenkin asialla

Lelusalakuljettaja Rami Adhamin itsensä pönkittämä sankarin jalusta romahti ryminällä viime viikolla. Miltei uskomattoman rohkean hyväntekijän tarinaan lohkesi sellaisia railoja, että tapaus saattaa vaikeuttaa myös muiden avustusjärjestöjen varainkeruuta ja toimintaa.

Monen mielessä tapaus Adham, epämääräiset lehmänkaupat kehitysapurahoilla ja maahan saapuvien alaikäisten turvapaikanhakijoiden paljastuminen ikätesteissä täysi-ikäisiksi miehiksi sulautuvat yhdeksi salaliitoksi, joka osoittaa, että suomalaisia huijataan.

Reaktio on ymmärrettävä. Kukaan ei halua olla hyväntahtoinen hölmö. Itse lopetin vuosia sitten vaatteiden lahjoittamisen erään järjestön keräyslaatikoihin ja tietyillä kirppareilla asioinnin luettuani järjestön johdon eduista ja hulppeista huviloista hienoissa lomakohteissa.

Yhden järjestön korkeat ”hallinnointikulut” ei sittenkään tarkoita, että kaikki ovat samanlaisia. Kaikkien apua hakevien ihmisten ja hädänalaisia auttavien tahojen niputtaminen huijareiksi on hölmöä sekin.

Perinteisesti suomalaiset ovat suhtautuneet hyvin vakiintuneiden ja luotettavina pidettyjen avustusjärjestöjen kuten SPR:n ja Unicefin toimintaan. Kun maailmalla maa on järissyt tai hurrikaani riehunut, katastrofiapua on kilahtanut keräyslippaisiin.

Sisällissotien tai muuten epäselvien konfliktien uhrien auttamiseksi järjestetyt keräykset eivät yleensä saa samanlaista suosiota kuin dramaattinen luonnonmullistus. SPR:n kohdistetuista keräyksistä ylivoimaisesti tuottoisin on ollut tsunamiuhrien keräys, kun taas Syyrian sisällissodan uhrien auttamiseksi tuotot ovat olleet huomattavasti pienemmät. Ilmeisesti tynnyripommin jäljiltä raunioista kaivettu lapsi on vähemmän koskettava kuin tutun rantalomakohteen asukas.

Vaikka vallitsevasta ilmapiiristä voisi toisinkin luulla, SPR:n saamat lahjoitusvarat ovat kasvaneet viimeisten kolmen vuoden aikana. Kuukausilahjoittajien määrä on kolminkertaistunut.

Suomalaisten hiljainen massa ei pidä itsestään meteliä, mutta on yhä valmis auttamaan hädänalaisia. Samalla lahjoittajat toteuttavat maahanmuuttokriitikoidenkin asiaa. Mitä useampaa sodan ja katastrofin uhria autetaan kotimaassaan, sitä harvemmalla on tarvetta matkustaa tänne Euroopan perimmäiseen nurkkaan. Maailmassa kun on ihmisiä, joita pitää pyrkiä auttamaan jopa ennen kuin viimeinenkin suomalainen sotaveteraani on saanut ansaitsemansa arvokkaat hautajaiset.