fbpx
Uutiset

Bioenergia on paluuta vanhaan

Raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan luisu tuli pahaan aikaan niille, jotka hehkuttavat biopolttoaineiden perään. Pohjanmeren öljy on enää alle 50 taalaa pytyltä.

Se oli yhtä halpaa pari vuotta sitten ja juuri sen hinta, ei niinkään pelko kasvihuoneilmiöstä ja maapallon lämpiämisestä, ovat siivittäneet bioenenergian suosiota. Raha ratkaisee, ei niinkään huoli huomisesta.

Joku saattaa pitää pelloilta saatavaa voimaa erityisen nykyaikaisena ja uutena luonnonvarana. Näin ei kuitenkaan ole, sillä juuri peltoenergialla Suomi ja monet muut maat ovat vedättäneet kuormansa.

Suomessa oli ennen sotia nelisensataatuhatta hevosta. Yleisesti hyväksytyn rehustusopin mukaan yksi hevonen rouskutti yhden peltohehtaarin sadon vuodessa.

Kun kyntöruunan hetki löi 1960-luvulla ja se vaihdettiin harmaaseen Fergusoniin tai pikku-Valmetiin, oltiin nopeasti ylituotannon syövereissä. Traktori ei pörissyt heinällä ja kauralla, vaan rahalla ostettavilla petroolilla, bensalla tai polttoöljyllä.

Niinpä peltoja paketoitiin ja yhä edelleen kärvistellään ylituotannon kiroissa. Hevosia on vähän eivätkä ihmiset jaksa syödä yhtään enempää, mitä nyt syövät.

Kun öljypolttoaineet ovat nyt kiusallisen kalliita ja ilmakin pilaantuu, suunnitellaan paluuta vanhaan voimatuotantoon.

Keskiverto auto keskivertoisine ajokilometreineen polttaa puolen hehtaarin sokerijuurikassadon etanolina tai biodieselinä parin rypsihehtaarin sadon vuodessa. Tietysti jurtin tai rypsin viljelykin vie energiaa, mutta polttoaineen oheistuotteita saadaan hyvää rehua.

Suomessa on yli kaksi miljoonaa autoa ja niiden lisäksi traktorit, työkoneet, mopot ja muut ajopelit. Jos biohuuma purskahtaa yli äyräiden, nykyinen 2,2 miljoonan hehtaarin peltoala ei riitä enää ruuantuotantoon.

Epäileväiset pelkäävät, että ruuan hinta nousee, jos pellot ruokkivat autoja eivätkä ihmisiä ja eläimiä.

Pelko pois, sillä rukiin kilohinnalla ei ole juuri merkitystä leivän hintaan. Ruiskilon tuottajahinta on 16 senttiä kilolta ja kilosta syntyy monta leipää. Leivän loppuhinnassa sen osuus on nelisen prosenttia. On koko lailla sama, tuplaantuuko viljan hinta vai saako mylläri sen ilmaiseksi.

Energiapellot eivät nosta ruuan hintaa, se ei käy perusteeksi vastustaa biopolttoaineita.

Väkevin ja pitävin vastahanka löytyy valtiontaloudesta. Polttoaineista kerätään valtion kassaan runsas kaksi miljardia euroa.

Tasavallasta tuskin löytyy valtiovarainministeriä, joka tästä potista hevin luopuisi. Rahaministerit ovat tunnetusti mahtimiehiä, joiden yli ei kevein perustein kävellä.

Toistaiseksi taustalla pysytellyt moraalis-eettinen närkästys kumpuaa ajatuksesta, että Jumalan viljaa, pyhitettyä jokapäiväistä leipää poltetaan maallisten turhuuksien perässä ajeltaessa.

Nälästä on aikaa vasta parin sukupolven verran eikä sitä koskaan tiedä, millaiseksi maailman sekoittavat.

jukka.viitaniemi@hameensanomat

Epäileväiset pelkäävät, että ruuan hinta nousee, jos pellot ruokkivat autoja.

Menot