Uutiset

Biopankit tarvitsevat koko ajan tuoretta verta, mutta pysyvätkö omat terveystietosi suojassa? – Vain osa suomalaisista tietää biopankeista

Veri- tai kudosnäytteitäsi saattaa olla biopankeissa, vaikket sitä itse muista tai tiedosta. Valmisteilla oleva uusi biopankkilaki saattaa helpottaa näytteiden siirtämistä biopankkeihin. Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion mukaan tietosuojan kanssa on oltava erityisen tarkkana, kun terveysnäytteitä siirretään paikasta toiseen.

Auria Biopankki on juuri sellainen, miltä kuvitelmien tutkimuslaboratorio näyttää: paljon vaaleita pintoja, putkiloita ja erilaisia laitteita, joiden käyttötarkoitusta voi vain arvailla.

Laboratoriohoitaja Heini Halmetoja pipetoi parhaillaan nestekäsittelyrobotin avulla verinäytteitä putkiloihin. Auriaan tuodut verinäytteet ovat vain puolisen tuntia vanhoja, jos ne ovat peräisin Turun seudulta. Jos näytteet ovat Vaasan alueelta, ne ovat saattaneet matkata biopankkiin nelisen tuntia. Näytteitä tulee Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Vaasan sairaanhoitopiirien alueelta.

– Näytteet käsitellään mahdollisimman nopeasti, kertoo Auria Biopankin vt. johtaja Lila Kallio.

Biopankin verinäytteitä voidaan luovuttaa tieteellisiin tutkimuksiin, joiden avulla edistetään terveyttä ja kehitetään sairauksien hoitoa entistä yksilöllisemmäksi. Tutkimuksia tekevät yliopisto, Turun yliopistollinen keskussairaala ja monet eri lääkeyhtiöt, kuten Bayer.

Kun verinäytteet on käsitelty, ne siirtyvät Aurian kellariin pakastimiin, joiden lämpötila on -80 astetta. Auria Biopankilla on hallussaan yhteensä noin miljoona näytettä.

 

Suostumus voi siirtyä historiaan

Kenen veri- tai kudosnäytteitä Turun ja Suomen muissa biopankeissa sitten on?

Tuoreet verinäytteet, joita Heini Halmetoja käsittelee, ovat jonkun, joka on antanut biopankkisuostumuksen. Vuonna 2013 voimaan tulleen biopankkilain mukaan näytteen luovuttaminen biopankkiin edellyttää aina näytteenantajan kirjallista suostumusta.

Yhtä lailla voi myös kieltää, että omia näytteitä ei saa siirtää biopankkiin. Uutta biopankkilakia koskevassa lakiluonnoksessa esitetään, että aktiivista suostumusta ei enää kysyttäisi. Kieltämisoikeus säilyisi.

– Suurin muutos on se, että terveydenhuollon toimipisteistä näytteet voisi siirtää diagnostiikan jälkeen suoraan biopankkiin ilman erillistä suostumusta, kertoo Kallio.

– Se on herättänyt kysymyksiä.

Biopankkilain uudistuksen etuihin kuuluu Kallion mukaan se, että sairaaloiden työmäärä vähenisi selvästi, jos suostumuksia ei tarvitsisi erikseen pyytää. Lakimuutosesitystä on kuitenkin kritisoitu siitä, että kovin moni ei kunnolla hahmota, mihin näytteet voivat päätyä. Lisäksi huolta on herättänyt se, että biopankkeihin säilöttyjä tietoja päätyisi ennen pitkää vääriin käsiin.

 

”Yritykset maksavat enemmän kuin akateemiset”

Lila Kallion mukaan biopankkinäytteet siirretään tutkijoille koodattuina, eli näytteissä ei ole niiden antajan henkilötunnusta. Kallio vakuuttaa, että näytteiden luovuttaminen tutkimuskäyttöön on tarkka prosessi.

– Tutkija, oli se sitten yliopisto tai lääkeyhtiö, tekee meille pyynnön ja tieteellisen tutkimussuunnitelman, joka käydään läpi biopankin tieteellisessä ohjausryhmässä.

Kallion mukaan ohjausryhmä arvioi tutkimuksen tieteelliset ja eettiset perusteet. Tulokset palautuvat tutkimuksen jälkeen biopankkiin. Yritysten kanssa yhteistyötä tehdään Kallion mukaan siksi, että yliopistoissa tehdyt tutkimuslöydökset voitaisiin kehittää uusiksi hoitomuodoiksi.

– Yritykset maksavat enemmän kuin akateemiset.

Tuotot menevät Kallion mukaan biopankin toiminnan pyörittämiseen. Auria Biopankissa on 16 työntekijää.

Kritiikin mukaan erityisesti harvinaista tautia sairastavien näytteistä pystyisi päättelemään näytteen antajan henkilöllisyyden. Tunnistaminen vaatisi Kallion mukaan kuitenkin sen, että henkilötietoja urkkivalla olisi pääsy muihinkin kuin biopankin rekistereihin.

– Sellainen tietojen yhdistäminen ilman asianmukaisia lupia olisi laitonta.

Bioetiikan tutkija Heikki Saxén muistuttaa kuitenkin, että aina on olemassa riski, että geenitiedon anonymiteetti voidaan murtaa. Tämä riski pitäisi Saxénin mukaan tiedostaa, kun tietoja välitetään eteenpäin. Kukaan ei Saxénin mukaan voi sataprosenttisesti taata, etteikö näytteitä ja niiden henkilötietoja jossain vaiheessa voisi päätyä vääriin käsiin, vaikka yhteistyökumppani lupaisi toimia sopimuksen mukaisesti.

– Ilman näytteitä ei kuitenkaan voi tehdä tutkimusta. Sen vuoksi ihmisiltä tarvitaan tietoinen suostumus. Heidän on tiedettävä hyötyjen lisäksi myös riskit, Saxén painottaa

 

Uusi laki korostaa biopankkien vastuuta

Tällä hetkellä yhtenä ongelmana on se, että noin puolet suomalaisista ei tiedä, mikä biopankki on. Sen vuoksi kaikki eivät välttämättä ole välttämättä perillä veri- ja tai kudosnäytteiden mahdollisesta jatkokäytöstä. Vuonna 2017 tehdyn kyselyn mukaan 40 prosenttia suomalaisista oli kuullut biopankeista. Osa kansalaisista yhdisti biopankit kasvien tutkimiseen.

– Jos tietää biopankeista, on kanta niihin yleensä positiivinen. Vain prosentti tekee kiellon, jonka mukaan omia näytteitä ei saa siirtää biopankkiin, Lila Kallio sanoo.

Erityisasiantuntija Sandra Liede sosiaali- ja terveysministeriöstä selittää, että biopankkilain uudistaminen liittyy toimialan toimivuuden seurantaan, joka alkoi jo ennen kuin EU:n tietosuoja-asetus tuli kuvaan mukaan.

– Laissa halutaan selkiyttää henkilötietojen käsittelyperusteita niin, että ne vastaavat tietosuoja-asetusta. Myös biopankkitoimijan vastuuta korostetaan.

Lieden mukaan nykyinen biopankkisuostumus ei riittävästä suojaa yksilöiden oikeusturvaa suurten tietomassojen ja tekoälyn aikakaudella. Sen vuoksi yksityisyyden suojan takeeksi tarvitaan vahva lainsäädäntö ja tietoturvalliset käyttöympäristöt henkilötietojen käsittelylle.

Liede väläyttelee, että tulevaisuudessa voitaisiin rakentaa kansallinen, sähköinen suostumuksen hallintajärjestelmä, josta pääsisi katsomaan, millaisia näytteitä itsestä on päätynyt biopankkiin. Se voisi olla samankaltainen kuin Omakanta, suomalaisten sähköinen asiointipalvelu, jonne kirjautumalla pääsee katsomaan terveystietojaan.

Kansalainen voisi Lieden visiossa käydä laittamassa myös rastin ruutuun sähköisessä järjestelmässä, jos ei salli hoidon yhteydessä saatujen näytteiden siirtämistä biopankkiin.

 

Oikeudesta kieltäytyä on kerrottava

Suomen biopankeissa on toki myös ennen vuotta 2013 otettuja kudos- ja verinäytteitä. Vanhoja arkistonäytteitä on siirretty biopankkeihin niin, että asiasta on tiedotettu joko kirjeellä tai lehti-ilmoituksella.

Esimerkiksi Pohjois-Suomen Biopankki Borealikseen on hiljattain siirretty äitiysneuvoloissa vuosina 1983–2016 kerättyjä verinäytteitä. Näytteet on kerätty odottavilta äideiltä, jotka ovat neuvolassa antaneet THL:lle suostumuksensa. Moni ei tätä ehkä muista.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion mukaan ei voi pitää hyväksyttävänä, jos ihminen ei tiedä, mihin hänen verinäytteitään päätyy. Mitä tulee näytteiden käsittelyoikeuteen, sen pitäisi tietosuojavaltuutetun mukaan perustua suostumukseen. Jos näytteiden ottoa perustellaan yleisellä edulla, eikä suostumusta erikseen kysytä, nousee ongelmaksi se, miten varmistetaan, että ihminen on varmasti saanut tietoa asiasta. Kansalaisen on näet pystyttävä halutessaan kieltämään näytteen käyttö. Aarnio toteaa, että informointi on vaikeaa siinä vaiheessa, kun ihminen on menossa esimerkiksi leikkaussaliin.

Kun näytteitä siirretään paikasta toiseen, on Aarnion mukaan oltava erityisen tarkkana tietosuojan kanssa. Aina kun biopankkinäytteitä siirretään dataksi, data pitää suojata tarkoin.

– Tässä edellytetään erityisiä biometrisiä suojauskeinoja.

Biopankkilain ohella valmisteilla on paitsi uusi genomilaki, myös sotetietojen toissijaista käyttöä koskeva lakiesitys, joka helpottaisi terveydenhuollon tietojen käyttöä johonkin muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseen. Iso kysymys on, mihin kaikkialle terveystietojamme voi tulevaisuudessa päätyä.

– Tämä on nyt laajan keskustelun paikka, Aarnio summaa.