Uutiset

Birgitta Putkonen arvostaa perinteistä näyttelijän työtä

Birgitta Putkonen on näytellyt Hämeenlinnan teatterissa kohta 20 vuotta. Vaikka näytteleminen ei työnä muutu, teatteri on muuttunut:

– Alkujaanhan oli näyttelijä ja näyttämö. Sen jälkeen tulivat kulissit, myöhemmin valot ja äänentoisto mikrofoneineen. Nyt pitää olla savukone, tuulikone ja näyttämölle heijastettavat valo- tai elokuvat. Jokaisen näyttelijän poskeen on teipattu mikrofoni, äänet tulevat sähköisen äänentoiston kautta, ”Kitta” luettelee.

Päähuomio itse tarinasta ja sen tulkitsijoita karkaa helposti toisaalle, kun nykytekniikka valjastetaan kaikessa laajuudessaan kannattelemaan esitystä.

– Tällä tavoin saattaa kadota myös näyttelijän välttämätön taito puhua vuorosanansa selkeästi ja vivahteikkaasti, kun ääni saadaan tekniikan avulla kantamaan jokaiseen salin kolkkaan halutulla volyymilla, Putkonen pohtii.

Hän kertoo käyneensä syksyn aikana parissa tamperelaisessa ensi-illassa, joissa molemmissa oli vaikeuksia sähköisen äänentoiston kanssa:

– Siitä huolimatta näyttelijöiden ääni kantoi aivan loistavasti ilman apuvälineitä, Birgitta Putkonen sanoo.

Hän toki myöntää, että tekniikan kehitys ei johdu pelkästään itse teatterista, vaan kehityssuunta on koko ympäröivää yhteiskuntaa koskettava toimintamalli.

– Tekniikka tukee parhaansa mukaan näyttelijäntyötä, mutta mielestäni perinteinen teatteri-ilmaisu ansaitsisi nykyistä enemmän tilaa.

Musikaalit kiinnostavat

Birgitta Putkonen sai ensikosketuksen teatteriin jo pikkulapsena, ei tosin näyttelijän työn kautta – hänen äitinsä oli tanssija sekä isänsä ja setänsä toimivat tamperelaisissa teattereissa. Isä oli Työväen Teatterin käyttöpäällikkö, pappa ja setä valaistusmestareita.

– Monen elämänvaiheen jälkeen näyttelin aktiivisesti harrastajateatterissa. Pääsin sitten vierailijaksi Porin teatteriin ja sen jälkeen Samppalinnan kesäteatteriin. Sieltä Mikko Nousiainen bongasi minut Hämeenlinnaan.

Kitalla on taustalla laulajan koulutusta, mikä saa hänet kaipaamaan perinteisten musikaalien pariin.

– Hämeenlinnassakin tehdään enemmän musiikkinäytelmiä, mikä ei ole sama asia kuin musikaali.

Putkonen pääsi viimeksi musikaaliin  Viulunsoittaja katolla –esityksessä:

–  Nuorena lauloin perheen nuorimman työtön roolin. Pari vuotta sitten esitin vanhinta tyttöä. Tulevaisuudessa saan ilmeisesti sitten äidin osan, Putkonen nauraa.

– Viulunsoittaja on ihana. 

Tomaatteja, tomaatteja

Tällä näytäntökaudella Hämeenlinnassa Luoteisväylän ja Niskavuoren esityksissä näyttelevä Birgitta Putkonen sanoo iän tuovan mukanaan kokemuksia, joita voi hyödyntää myös teatterin lavalla.

– Ei niitä arkikokemuksia tapahtumahetkellä mieti niin, että käytänpä tämän ja tuon jossakin roolissa. Ne ovat sellaista taustavoimaa, joista ammentaa myös työhön, kolmen lapsen äiti sanoo.

– Lapsien myötä olen viettänyt aina parin vuoden taukoja teatterityöstä. Kotona vietetyt vuodet ovat auttaneet jaksamaan sitten työssä.

Keväällä Birgitta Putkonen keskittyy Tomaatteja, tomaatteja -tapahtuman järjestämiseen päävastuullisena organisaattorina.

– Stand up-esitykset kiehtovat kovasti. Hämeenlinnan tulee jälleen loistava kokonaisuus toukokuun puolivälissä, hän vakuuttaa.

Birgitta Putkonen on itsekin tykästynyt stand up-komiikkaan.

– Kirjoitan parhaillaan uutta materiaalia. Lavalle pitäisi uskaltautua Tampereella lokakuun puolella, Putkonen nauraa muutamia viikkoja ennen estradille astumista.  

Juttu on julkaistu Hämeenlinnan Viikkouutisissa 16.9.2011.