Uutiset

Bisnes ujuttautuu kouluihin

Kaurialan koulun kotitaloustunnilla katsottiin viime viikolla elintarvikevalmistaja Raision tuottamaa leivontavideota. Oppilaat katsoivat korvapuustipäivän kunniaksi, miten pullien leipominen sujuu yrityksen nimikkotuotteilla.

Kuluttajavirasto on kaupallisen opetusmateriaalin käytöstä huolissaan. Vaarana on, että faktojen ja mainosten välinen raja hämärtyy.

Yritykset ja erilaiset liiketoimintaa edistävät järjestöt tuottavat nykyään runsaasti oppimateriaaleja aineeseen kuin aineeseen. Mainostaminen ei silti kuulu kouluun.

– Lapset eivät voi kasvaa umpiossa, mutta on haitallista, jos kaupallista materiaalia tuodaan noin vain pöydälle, sanoo Kuluttajaviraston ylitarkastaja Taina Mäntylä.

Hän korostaa, että tutkiva oppiminen on hyväksyttävää, kunhan opettaja osaa selkeästi vaimentaa mainoksen vetovoimaa. Kaupallista materiaalia voi käyttää opetuksessa, kunhan bisnesvaikuttimet tuodaan esiin.

Oppilaat eivät kiinnitä huomiota

Kaurialan koulun kotitalousopettaja Sari Tuomilehto sanoo seuraavansa pitkälti oppikirjaa, mutta yritysten tuottama oppimateriaali elävöittää opetusta ja lisää oppilaiden mielenkiintoa.

– Totta kai mainitsen, että sama resepti toimii muidenkin valmistajien raaka-aineilla.

Tuomilehto muistuttaa, että erilaiset tuotemerkit ovat oppilaillekin arkipäivää eikä niitä pysty koulussa kokonaan välttämään. Esimerkiksi kotitalousluokkaan ostetaan tietyn valmistajan vehnäjauhoja ja toisen valmistajan voita.

– Harvoin oppilaat kysyvät, että miksi leivomme juuri tästä jauhomerkistä. He eivät kiinnitä pakkauksiin huomiota.

Ilmaista on helppo käyttää

Kuluttajaviraston Taina Mäntylän näppituntuman mukaan kaupallista materiaalia käytetään perusopetuksessa paljon. Se johtuu siitä, että kouluilla on pienet resurssit.

Kaupallisten tahojen valmistamia opetusmateriaaleja saa käyttää ilmaiseksi. Ne ovat useimmiten visuaalisesti ja teknisesti laadukkaita ja helppoja käyttää.

Hämeenlinna on ohjeistanut opettajiaan niin, että kaupallista materiaalia saa soveltuvin osin käyttää opetuksessa, mutta ei markkinahenkisesti.

– Mainosmateriaalia ei saa jakaa, sanoo opetuspalvelujen palvelupäällikkö Johanna Hyytiä.

Erityistä valvontaa ei ole, vaan pääasiallisesti luotetaan opettajien omaan harkintaan.

Oppikirjatkin ovat liiketoimintaa

Sami Uotila opettaa Janakkalan Tervaskosken yhteiskoulussa yhteiskuntaoppia välillä pankkien sijoitusoppaiden avulla, koska ne ovat helposti saatavilla ja kohtuullisen laadukkaita. Hän on kuitenkin tarkka lähdekritiikistä.

– Kerron aina, että pankilla on tässä oma lehmä ojassa. Lähdekritiikkihän on osa yhteiskuntaoppia.

Uotilan kollega Sanna Komonen on huomannut, että lähdekritiikki ei ole kaikille oppilaille ollenkaan itsestään selvää. Niinpä hän muistuttaakin esimerkiksi pankin lainalaskuriin tutustujia, että palvelun taustalla on myyntitarkoitus.

Komonen toivoo, että kaupalliset yritykset tarjoaisivat opettajille nykyistä enemmän opetusmateriaalia. Mielenkiintoisesta opetusvälineistöstä kun on välillä pulaa.

– En silti olisi valmis käyttämään kokonaan kaupallista materiaalia, koska kaikki oppilaat eivät ymmärrä lähdekritiikkiä. Toisaalta, onhan oppikirjojen kustantaminenkin liiketoimintaa, Komonen huomauttaa. (HäSa)