Uutiset

Blair odotetusti kolmannelle kaudelle

Monet britit äänestivät työväenpuolueen ehdokkaita eivät Tony Blairin takia, vaan hänestä huolimatta.

Pääministeri Tony Blair johtaa Britanniaa kolmannen ja historiallisen kauden, joka lienee lisäksi hänen viimeisensä. Blairin johtama työväenpuolue Labour sai torstain vaaleissa selvästi yli puolet parlamentin alahuoneen 646 paikasta. Aikaisempi selvä 167 paikan enemmistö supistui merkittävästi, mutta ei niin paljon, että kilpaileva konservatiivinen puolue olisi kirinyt ohi.

Tony Blairin historiallisen saavutuksen arvoa himmentää se, että sen takana on enemmän vastapuolen heikkoutta kuin Blairin omaa suosiota.

Tony Blair nousi pääministeriksi vuoden 1997 vaaleissa ja päätti konservatiivien pitkän valtakauden, jota Margaret Thatcher hallitsi erityisen pitkään pääministerinä. Puolue ei ole löytänyt hänen veroistaan vakuuttavaa johtajaa. Perjantaina konservatiivien puheenjohtaja Michael Howard ilmoitti eroavansa heti kun puolue on sopinut hänen seuraajastaan.

Howard yritti kalastella kannatusta vetoamalla perusbrittien maahanmuuttajia kohtaan tuntemiin ennakkoluuloihin. Taktiikka puri, mutta jäi lyhytnäköisenä puolitiehen, koska se kohdistui liikaa nukkuvien puolueeseen.

Äänestysprosentti Britannian vaaleissa oli 61,9, mikä on toiseksi alhaisin toisen maailmansodan jälkeen, mutta silti ennakkoasetelmiin nähden kohtalainen. Työväenpuolueen voittoa pidettiin etukäteen todennäköisenä, minkä pelättiin laskevan äänestysintoa.

Monet britit äänestivät työväenpuolueen ehdokkaita eivät Tony Blairin takia, vaan hänestä huolimatta.

Pääministeri on menettänyt kansanjoukkojen syvien rivien luottamuksen, jota on erittäin vaikea saada takaisin. Perjantaina hän ensi töikseen ilmoittikin ottavansa kansan huolet huomioon.

Valtiovarainministeri Gordon Brown alkaa olla Blairia suositumpi pääministeriksi. Hänen ansiolistallaan on ennen muuta maan onnistunut talouspolitiikka.

Alkamassa on Tony Blairin viimeinen kausi pääministerinä, jos hänen lupauksensa pitää. Hän on vakuuttanut astuvansa sivuun kolmannen kauden jälkeen.

Pääministerin esiintymisen on yhä sujuvaa ja myös tunteisiin taitavasti vetoavaa, mutta ulkokuoressa on pahoja säröjä. Tyylikkyyden kääntöpuolena ovat herraskaisuus ja oikeistolaisuus. Tony Blairin työväenpuolueen on sanottu ajaneen oikealta ohi liberaaleista, jotka perinteisellä akselilla ovat brittipolitiikassa keskustassa.

Britit ovat kyllästyneitä Irakin sotaan, mutta syvä kyllästyneisyys olikin lopulta ilmeisesti Blairin pelastus: kunniaton sotaretki ei koitunut kohtaloksi, kun äänestäjät eivät halunneet ajatellakaan sotaa vaalien alla.

Euroopalle Tony Blairin pysyminen vallassa ei ole maailmanlopun kysymys, vaikka hän onkin konservatiiveja EU-myönteisempi. Vuoden kuluttua Britanniassa äänestetään Euroopan perustuslaillisesta sopimuksesta. EU-vastaiset britit äänestänevät sopimuksen kumoon välittämättä pääministerin puoluekannasta.