Uutiset

Bönden Pendolino puskee Stadiin

Helsinkiläiset tunnetusti rakastavat slangia ja lempinimiä.

Helsingin IFK:n tuoreelle valmennusryhmälle ei kuitenkaan tarvitse uusia keksiä, koska koutseilla on lempinimet jo ennestään. Petri Matikainen on Petu, Pasi Sormunen on Soppa ja Antti Pennanen on Pendo – tai Pendolino.

Siinä varmaan Mikke, Kibe, Lennu, Turre ja muut pelaajat tuntevat olonsa kotoisaksi.

-Minä ja Petu todettiin heti aloituspalaverissa, että me ollaan böndeltä, hämeenlinnalainen Pennanen virnistää.

Matikainen on kotoisin Savonlinnasta, mutta kotiutunut jo pääkaupunkiseudulle. Pennaselle työympäristö on uusi. Koti tosin pysyy Hämeenlinnassa.

-Täällä on niin paljon asioita, joista ei ole syytä luopua.


Maine kulki ?edellä

Hämeenlinnasta Helsinkiin on moottoritietä pitkin lyhyt matka. Paljon isompi on harppaus HPK:n A-junioreista Suomen maineikkaimman jääkiekkojoukkueen penkille.

-Petu soitti talvella ja kysyi, kiinnostaisiko tällainen homma. Totta kai kiinnosti, Pennanen muistelee.

Jääkiekkoväen keskuudessa Matikaisen tuleva HIFK-pesti oli julkinen salaisuus jo ennen vuodenvaihdetta. Sormusen ja Pennasen nimet vuotivat mediaan myöhemmin talvella.

Oli aavistuksen yllättävää, että Matikainen ei halunnut apureikseen valmiita nimimiehiä. Pennanen ja entinen maajoukkuepuolustaja Sormunen eivät ole liigatasolla valmentaneet.

-Minä en tuntenut Matikaista ennestään, Pennanen korostaa.

Pennaselle ei ole kerrottu, kuka häntä suositteli, mutta jäljet näyttävät lyhyiltä.

Pasi Sormusen hän tuntee valmennuskurssiajoiltaan. Lisäksi Pennanen on erittäin tuttu Jukka Jaloselle, joka taas on läheisessä kontaktissa Matikaiseen maajoukkueen valmennusryhmässä.

-Totta kai sitten piti keskustella HPK:nkin kanssa, koska juniorivalmennuksen jatkaminen oli yhä vaihtoehtonani. Toisaalta on ehkä hyvä, että naama penkin takana vaihtuu. Joidenkin pelaajien kanssa olisi lähtenyt kahdeksas yhteinen vuosi.


Ahkera ?analyytikko

Miksi Pennanen sitten haluttiin sille valmennuspenkille, jossa paineet ovat Suomen kovimmat?

-Uskoisin, että pelin osaamisen takia. Mutta aika näyttää.

Lausahdus kuulostaa kliseiseltä, mutta lätkäjätkät lukevat rivien välistä: päävalmentaja on leimallisesti ns. penkkivalmentaja ja hengennostattaja, joten taustalle sopii viileä analyytikko.

Petri Matikaisen Bluesia luonnehdittiin kauden mittaan ”kädettömäksi ajokoirajoukkueeksi”, mutta kas kummaa, ne nälkäiset hurtat rynnivät SM-finaaleihin asti.

Maajoukkueessa Matikainen myönsi avoimesti, että Jukka Jalonen on enemmän pelitaktiikkaan keskittyvä valmentaja kuin hän.

-Kyllä Petu on hyvä myös taktiikoissa. Se julkisuuskuva vähän hämää, Pennanen tähdentää.

-Meillä on ollut tosi hyviä keskusteluja, mutta työnjako ei ole vielä ihan selvä, koska Petulla on ollut kiireinen kevät maajoukkueen kanssa.

HIFK on nyt hallitseva mestari ja vahvistunut vain entisestään. Voiko sillä olla muita tavoitteita kuin mestaruus?

-Ei voi. Tosin niin se taitaa olla IFK:ssa joka vuosi, Pennanen vastaa.

-Peltosen Ville sen osuvasti totesi, että menestymättömyys ei ollut edellisen joukkueen taakka, eikä menestys ole tämän joukkueen taakka. Kaikki alkaa alusta.


Tulevaisuuden ?päävalmentaja

Pennanen on kulkemassa pitkää mutta palkitsevaa tietä kohti huippua. Jonain päivänä hän haluaa tulla päävalmentajaksi SM-liigassa.

-On se selkeä tavoite, mutta ei ole mitään aikaraamia, täytyykö sen tapahtua kolmen tai viiden vuoden sisällä. 32-vuotiaalla on paljon aikaa.

-Olen viimeiset viisi vuotta ollut joukkueideni päävalmentaja. Apuvalmentajana SM-liigassa on huikea mahdollisuus oppia uutta.

Suurin vaara lienee tottuminen liian hyvään materiaaliin, kun heti alkuunsa saa käsiinsä joukkueen, jossa on Ville Peltosen ja Mikael Granlundin kaltaisia johtajia.

Mutta pelaajista puheen ollen: miksi Pennasen oma pelaajaura jäi aikuisten tasolla viiden SM-liigaottelun ja yhden divarikauden mittaiseksi?

-En ollut riittävän taitava. Työmoraalista ja työnteon määrästä mikään ei ole jäänyt minulla kiinni. (HäSa)