Uutiset

Budapestista Tunturiin

Muistan, kun sain elämäni ensimmäisen Tuplan, tai ainakin puolikkaan. Lapsuudessani makeata ei syöty mahantäydeltä, joten todennäköisesti minulle ja sisarelleni annettiin yhteinen Tupla-patukka, josta kumpikin sai suklaapalasensa. Ja hyvää oli, tietysti.

Budapestit olivat vielä parempia, mutta niitä sai harvemmin. Aikuisenakin niitä on tullut ostettua yleensä vain jouluksi tai taxfree-tuliaisiksi.

Budapesteja on valmistettu Suomessa yli 70 vuotta, Tupliakin lähemmäs 50 vuotta. Nyt tuntuu oudolta ajatella, että pian on viimeiset turkulaiset Budapestit ja Tuplat tehty. Niin kuin myös Jenkki-purkat, englanninlakut ja lakritsipiiput.

Lähes koko Hellas-Huhtamäen makeistaru on kohta pelkkää historiaa, sillä Leaf on päättänyt lopettaa Turun tehtaansa.

Tulevaisuuden Budapestit valmistetaan Ukrainassa. Opin ukrainalaiset saavat Turun tehtaalla, sillä turkulaiset makeistentekijät joutuvat viime hommanaan siirtämään ammattitaitonsa ulkomaalaisille.

Lehtijuttujen perusteella työntekijät ovat pitäneet tätä kohtuuttomana, ja sitä se totisesti onkin.

Sehän kertoo siitä, että tehtaan tuotteet ovat olleet hyviä ja niillä on ollut menekkiä. Tehtaan ei ole edes väitetty olevan kannattamaton. Konserni vain katsoo, että sen on vielä kannattavampaa teettää nykyiset Turun tuotteet muualla. Turkulaiset makeisentekijät joutuvat itse tekemään itsensä tarpeettomiksi.

Aika näyttää, maistuvatko ukrainalaiset Budapestit yhtä hyviltä kuin turkulaiset. Mutta vaikka maistuisivatkin, luulen etten syö niitä enää yhtä mielelläni.

Kumma muuten, ettei makeistehtaan tappaminen ole herättänyt minkäänlaista kansanliikettä. Mihin solidaarisuus on kadonnut?

Epäilenpä että yleiseen turhautuneisuuteen. Taidamme jo ymmärtää, ettei kampanjoinnista kuitenkaan olisi hyötyä. Ei säilynyt Turun Sinappikaan Suomessa, vaikka kuinka kohkattiin.

Nyt vain seuraamme tiedotusvälineistä, kuinka firmat säästävät, järkeistävät, siirtävät tuotantoa ulkomaille, lomauttavat ja irtisanovat. Toivomme vain, ettei pommi osuisi omalle kohdalle.

Hämäävintä tässä kehityksessä on se, että suomalaiset tuotemerkit jäävät henkiin, vaikkei tuote enää muuten ole suomalainen. Voi olla, ettei moni enää viiden vuoden kuluttua muistakaan koko Turun-tehtaan episodia, kun kaupasta kuitenkin koko ajan saa tuttuja tuotteita.

Nykyinen tuotemerkkipolitiikka onkin omiaan hämäämään kuluttajia siitä, mikä on Suomessa tehtyä ja mikä ei.

Viime viikolla silmiin sattui jälleen tyypillinen uutinen. Yt-neuvottelut alkavat polkupyöriä ja kuntoiluvälineitä valmistavassa Tunturi Oy:ssä. Irtisanomisia on odotettavissa syksyllä, sillä Tunturin omistaja, hollantilainen Accell Group aikoo siirtää polkupyörien kokoonpanon muihin maihin. Muut työvaiheet on siirretty jo aiemmin.

Mutta meille suomalaisille markkinoitaisiin edelleen Tunturi-pyöriä, sillä Accell Group aikoo säilyttää tuotemerkin.

Niinpä tietysti.

paivi.ojala@hameensanomat.fi

Päivän lehti

25.5.2020