Uutiset

Budjettituskan tiristystä

Lobbaus on nyt huipussaan. Hämeenlinnan lautakunnat ovat juuri jättäneet budjettiesityksensä kaupunginhallitukselle. Se ohjasi isällisellä kädellään alkukesästä lautakuntien tämänkin vuoden rahankäyttöä. Säästöjä vaadittiin ja niitä löytyikin joka lautakunnan toimialueelta.

Ensi vuoden budjetin kasvuvaraksi annettiin kolme prosenttia. Se on vähän, kun palkkojen odotetaan nousevan neljä prosenttia ja ne muodostavat monella toimialueella pääosan käyttömenoista.

Viime päivinä olemme saaneet kuulla, mitä tapahtuu sosiaalitoimessa ja koulutoimessa, jos lautakunnat joutuvat pitäytymään raamissa. Mummot ja paapat jäävät ilman vaippoja. Ja vaikka vaippoja olisikin, niitä ei kukaan ehtisi vaihtaa.

Lukiokoulutuksen taso laskee alle arvostelun. Peruskoulutuksen ryhmäkoot kasvavat kestämättömiksi.

Teknisellä puolella ei ole yhtä jättimäisiä ongelmia, mutta lasten ja nuorten liikuntaseurat uhkaavat jäädä ilman vuosittaisia avustuksia ja siitähän nousi jo iso haloo.

Ei kauheasti käy kateeksi kaupunginjohtajia tai kaupunginhallitustakaan, jos tavoitteena on todellakin runnoa budjetti annettuun raamiin. Tällöin joudutaan panemaan palveluita riviin ja miettimään, mikä on tärkeää ja mikä ei. Siis priorisoimaan. Sitä mantraa on hoettu jo monta vuotta.

Erityisesti käyvät sääliksi kaupunginhallituksessa istuvat poliitikot, jotka joutuvat tekemään vaalikampanjaansa näissä paineissa. Ei olekaan yllätys, että budjettiesitys julkistetaan reippaasti kunnallisvaalien jälkeen.

Lautakunnista on aina helppo huudella, koska niillä ei ole vastuuta kokonaisuudesta.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että sosiaali- ja terveysasiat pitää säällisesti hoitaa, samoin koulutus. Toisaalta rahareikiä löytyy ikuisesti, jos rahaa on käytettävissä. Ikinä ei ole kunnallistaloudessa kuultu, että nyt on homma hoidossa ja rahaa riittävästi.

Silti rahahanat taisivat olla löysemmällä joskus 80-luvulla. Pienessä pirkanmaalaiskunnassa annettiin mm. lähes kaikille peruskoulun alaluokkien oppilaille puheterapiaa, koska terapeutti kerran oli käytettävissä. Silloin oli kiva olla kunnallispoliitikko.

Mikä sitten on muuttunut? Kunnissa sanotaan, että valtio on sälyttänyt joukon aikaisemmin hoitamiaan tehtäviä niille. Valtionosuudet määräytyvät eri tavoin. Sitä paitsi valtio näyttää pimittävän osan valtionosuuksista itsellään vuosikaudet, vaikka ne kuuluisivat kunnille.

Lisäksi rintamaiden vauraat kunnat rahoittavat melkoisella potilla syrjäseutujen kituliaita kepulaiskuntia. Näin syrjäkulmilla vältytään miettimästä todellisia ratkaisuja elinkelvottomien kuntien tulevaisuuteen.

ÄLÄYS

Lautakunnista on aina helppo huudella.