Kolumnit Uutiset

Byrokratia häiritsee purkanjauhamista

Tunne on villi, kun jonottaa kassalla edessään ihminen, joka elämäntarinansa kertomisen ohessa maksaa valtavat ostoksensa talouskukkaronsa pienimmillä kolikoilla.

Itsellä on kourassa vain pieni paketti nikotiinipurkkaa ja asioimista nopeuttava lähimaksulla varustettu kortti.

Otsa alkaa painua haitarille jonottamisen jälkeen, kun omalla kohdalla kassaihminen ei ole varma, onko hänellä lupaa myydä kyseistä tuotetta kyseisellä kassalla.

Miksi ei? Kannattaisiko nikotiinipurkat siirtää vaikka sellaiselle kassalle, jossa tuotetta saa myydä? Iästä se ei ole kiinni kummallakaan.

Nikotiinipurkkaa notkuva mainosteline on asemoitu aivan kassan tuntumaan. Niin lähelle, että paketteihin voi miltei ylettyä vielä maksupäätteeltäkin.

Kysymykset saattavat ryöpsähtää suusta aiottua kärttyisämpään sävyyn, sillä kukapa haluaisi siirtyä takaisin kilometritehtaan liukuhihnan pituisen jonon hännille. Sellaisen, jossa kyseisen tuotteen myynti sallitaan.

Kassaihminen ajattelee ääneen jotakin tupakkalaista, mutta saa kollegaltaan vihreätä valoa tuotteen myyntiin.

Tupakan ja nikotiinivalmisteiden myynnin valvonta on vuoden alusta lähtien siirtynyt kuntien tehtäväksi. Hämeenlinnassa isoveljenä on ympäristö- ja rakennuslautakunta.

Kunnilla on oikeus periä valvonnasta maksu harkintansa mukaan. Katto on 500 euroa eli tuplat aiemmasta.

Maksu on pääsääntöisesti myyntipistekohtainen. Taika piilee siinä, että valvontamaksu voi kivuta tonniin, jos kassalla myydään sekä tupakkaa että muita nikotiinivalmisteita.

Tämä tarkoittaa, että jo nyt nikotiinituotteita myydään yhä harvemmalla kassalla, sillä taksat käyvät kauppiaan lompakon päälle.

Myyntilupien muuttuminen on vielä suhteellisen tuore juttu ja väärinkäsityksiltä ei voida välttyä.

Enemmän kuitenkin kummastuttaa purkanjauhantaa hidastava tupakkalaki.

Sen ”tavoitteena on ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden ja muiden nikotiinipitoisten tuotteiden käytön loppuminen”. Amerikan presidentti voisi kutsua sitä valelaiksi.

Ei käyttö lopu. Ei ainakaan niin pitkään, kun tuotetta on saatavilla. Miksi ei olisi, sillä jotkut tahkoavat sillä isot rahat.

Päivän lehti

6.6.2020