Uutiset

D-vitamiini on aliarvostettu ihmelääke

D-vitamiinin ura on ollut aaltoliikettä: välillä sitä on syöty ravintolisänä, sitten taas unohdettu. Auringosta saa d-vitamiinia vasta huhtikuun puolivälin jälkeen – se ei kuitenkaan riitä.

D-vitamiinin ura on ollut aaltoliikettä. Välillä sitä on syöty ravintolisänä, sitten taas unohdettu.

Tutuin D-vitamiini on pienten lasten vanhemmille, jotka tiputtavat piltin suuhun joka päivä pari tippaa d-vitamiinia ja pohtivat, johtuvatko vatsanpurut D-vitamiinista. Kun vauva kasvaa taaperoksi, alkaa D-vitamiinin antaminen unohtua.

Tutkimukset puhuvat sen puolesta, että suomalaisten tulisi nauttia D-vitamiinia ravintolisänä ympäri vuoden, koska emme saa sitä riittävästi ruuasta emmekä auringosta. Jostain syystä D-vitaamiiniin liittyy kuitenkin paljon uskomuksia, jotka ovat usein puppua.

Hämeenlinnalainen lääkäri Ilkka Laaksi on tutkinut paljon D-vitamiinia. Laaksin tutkimuksissa on paljastunut, että infektioriski on suurempi, jos ei saa riittävästi ihmevitamiinia. Myös rasitusmurtumariski kasvaa, jos D-vitamiinitaso on alhainen.

Erityisesti kuitenkin lapset ja nuoret tarvitsevat ihmevitamiinia luiden rakennusaineeksi.

Palvo vaan, mutta ei se riitä
Ihmevitamiini on hämeenlinnalaisissa käsissä. Ilkka Laaksi tutkii d-vitamiinia työkseen.

D-vitamiini on huulilla. Se on muotivitamiini, joka auttaa joka vaivaan.

Pitäisikö kuitenkin nyt nakata d-vitamiinivalmisteet kaapin perälle vai jatkaa niiden syömistä? Iho alkaa auringossa tuottaa d-vitamiinia huhtikuun puolivälistä lähtien. Ja ihan ilmaiseksi.

Hämeenlinnalainen lääkäri Ilkka Laaksi tuntee d-vitamiinin kuin omat taskunsa. Kolmen lapsen isänä hän ei tuppaa d-vitamiinia kaapin perukoille edes kesällä.

D-vitamiinia pitkään tutkinut Laaksi suosittelee d-vitamiinia kaikille läpi vuoden.

– D-vitamiinia saa kalasta, mutta syömme kalaa varsin vähän. Ei D pahaa tee, jos sitä syö terveellisen ruokavalion lisäksi.

Laaksin ura d-vitamiinin parissa lähti liikkeelle, kun hän pääsi Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen d-vitamiinia tutkivaan ryhmään. Aluksi hän teki perustutkimusta d-vitamiinin vaikutuksista eturauhassyöpäsolujen kasvuun ja erilaistumiseen sekä kehitti hiirimallia, jossa munuaiskapselin alle asetetulla implantilla pyrittiin saamaan d-vitamiinia erittymään tasaisesti.

Väitöskirjatutkimuksessaan hän on paneutunut muun muassa d-vitamiinin vaikutuksiin varusmiehillä. Ensin hän tutki, kuinka vitamiinilisä maidossa vaikuttaa varusmiesten d-vitaminitasoon.

Maitoon ja margariineihin ryhdyttiin lisäämään vitamiinia helmikuussa 2003.

– Se näkyi selvästi d-vitamiinitasossa, mutta silti varusmiesten arvot olivat alhaisia.

Laaksin väitöskirjatutkimus on herättänyt maailmalla kiinnostusta. Hän on luennoinut tuloksistaan reilu viikko sitten Pekingissä rokotealan maailmankongressissa. Kutsu on käynyt myös Irlantiin. Laaksin artikkelit on julkaistu myös merkittävissä lääketieteen lehdissä.

– Ajallisesti tutkimus on osunut nappiin, koska yleinen kiinnostus on ollut laajaa.

Terttu lähtee hiihtämään Ylläkselle. Hän kehuu ystävättärelleen, kuinka saa d-vitamiinitason kerralla kuntoon.

– Keväthangilta d-vitamiinia ei vielä saa, Ilkka Laaksi huomauttaa.

Aurinko paistaa Suomessa vielä liian matalalta. Iho alkaa tuottaa d-vitamiinia vasta huhtikuun puolivälissä.

Aurinkoloma Kanariallakaan ei tilannetta koko talven osalta pelasta. Loma lämmössä korjaa d-vitamiinitason kuudeksi viikoksi. Sen jälkeen taso romahtaa.

Iho kerää d-vitamiinia kesäkuukausina, mutta viimeistään marraskuussa varastot ovat tyhjät, vaikka olisi kuinka palvonut aurinkoa.

Pari vuotta sitten, kun d-vitamiinista herettiin kirjoittamaan joka paikassa, Tilda alkoi nappailla muotivitamiinia joka päivä. Hän huomasi, että talviflunssat vähenivät huomattavasti.

Laaksi kertoo, että d-vitamiinilla on keskeinen rooli ihmisen synnynnäisen immuniteetin osana. D vaikuttaa muun muassa siihen, miten elimistö tunnistaa mikrobeja ja auttaa suojautumaan eri mikrobeja vastaan.

Laaksin tutkimuksessa varusmiehillä, joilla oli puutosta d-vitamiinista, oli 1,6-kertainen riski sairastua hengitystieinfektioon kuin niillä varusmiehillä, jotka saivat 10 mikrogrammaa vitamiinia päivässä.

– Viimeisessä tutkimuksessa selvisi, että d-vitamiinilisän nauttiminen talviaikaan saattaa vaikuttaa suojaavasti infektioriskiin. Se oli merkittävä löytö, mutta asian varmentaminen vaatii laajempia tutkimuksia.

Laaksi lisää, että samansuuntaisia tuloksia on saatu muissakin julkaistuissa tutkimuksissa.

Taneli riisuu kesällä itsensä kelteisilleen keskellä päivää ja lekottelee laiturilla. Hän on lukenut, että riittävän d-vitamiinin saamiseksi aurinkoa kannattaa palvoa koko keholla.

– Peruslähtökohta on, että kesällä saadaan d-vitamiinia auringosta. Siihen riittää, että kasvot, kaula ja käsivarret ovat paljaina. 10 minuuttia keskipäivällä riittää päivittäisen annoksen saamiseen, Laaksi kertoo.

Lääkärinä Laaksi kuitenkin muistuttaa, ettei iho saa palaa auringossa.

Auringosta saatava rusketus johtuu uva-säteilystä, mutta d-vitamiinia saa ainoastaan uvb-säteilystä.

Sekä vaatetus että tehokkaat aurinkosuojavoiteet estävät d-vitamiinin tuotannon.

Pääasiassa ihmisessä oleva d-vitamiini koostuu auringosta saadusta. Iho tuottaa sitä vuorokaudessa jopa 250 mikrogrammaa, minkä jälkeen iho lopettaa vitamiinin valmistamisen.

– Yliannostusta ei voi auringosta saada.

Kiireinen Tuuli-äiti tietää, että perheen kasvaville lapsille pitäisi antaa d-vitamiinia joka päivä. Arjen härdellissä ravintolisä kuitenkin unohtuu. Miten pitäisi toimia ja onko unohduksista lapsille suurta haittaa?

– Ei siitä pidä syyllistyä, jos sen joskus unohtaa. Kehottaisin kuitenkin noudattamaan uusia suosituksia. Kotona voi ottaa tupla-annoksen, jos eilinen annos unohtui.

Laaksin mielestä on hyvin tärkeää saada tehostettua suomalaisten lasten d-vitamiinin saantia. Varmaa näyttöä on vitamiinin luustoa rakentavasta ja ehkäisevästä vaikutuksesta, mutta uusimpien tutkimusten mukaan d-vitamiinin puutos on yhdistetty muun muassa diabetekseen, ms-tautiin ja useisiin autoimmuunisairauksiin.

Eikä riisitautikaan meiltä ole hävinnyt, vaan tauti on palannut Suomeen. Toisin sanoen jotkut lapset kärsivät vakavasta d-vitamiinin puutoksesta.

– Pienten lasten neuvolajärjestelmä on erinomainen. Mutta kuinka turvattaisiin, että lapsiperheissä olisi tietoa?
D-vitamiinin tason voi tutkia verestä verikokeella, mutta rutiininomainen tutkiminen on kallista.

– Sitä kannattaisi kuitenkin harkita rutiiniksi esimerkiksi äitiysneuvolassa, Laaksi sanoo.

– Hyvänen aika. Eihän riisitautia ole meillä ollut pitkään aikaan. Ihan turhaa kasvattaa lääketeollisuuden pottia ostamalla d-vitamiinipillereitä, pohtii Topi vaimolleen.
Taru-vaimo on toista mieltä. Hän pelkää, ettei kalsium imeydy ilman d-vitamiinia, ja tiputtaa pari tippaa d-vitamiinia salaa Topin mehukeiton sekaan.

– D-vitamiini vaikuttaa ihmisen luihin. Luumassan kehittyminen vaatii d-vitamiinia ja imeytyäkseen kalsium tarvitsee d-vitamiinia. Luumassa kehittyy nuorena, joten lapsilla d-vitamiinilisä on erittäin tärkeä, Laaksi kertoo.
Laaksin tutkimuksessa varusmiehillä, joiden d-vitamiinipitoisuus oli alhainen, oli nelinkertainen riski saada rasitusmurtuma kuin varusmiehillä, joiden veressä d-vitamiinia oli riittävästi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suositusten mukaan 18-60-vuotiaiden aikuisten ei tarvitse nauttia ympäri vuoden d-vitamiinia.

– Tutkimustulosten mukaan suosittelisin aikuisillekin 10 mikrogrammaa päivässä talviaikaan.

Suurempaa määrää kannattaa nauttia, jos kuuluu niin sanottuun ongelmaryhmään. Esimerkiksi vanhusten iho ei tuota d-vitamiinia enää samalla tavalla, ja myös tummaihoisten d-vitamiinin tuotanto on valkoisia heikompaa.

Laaksi kannustaa ottamaan selvää, mitä d-vitamiinia syö. Eläinperäinen d3-vitamiini on puolitoista kertaa tehokkaampi kuin kasviperäinen d2-vitamiini, jota on vauvojen d-vitamiinitipoissa.

Toivo luottaa d-vitamiiniin. Hän syö sitä ravintolisänä päivittäin ympäri vuoden. Hän myös toivoo, että se ehkäisisi eturauhassyöpää. Toivon vaimo on kuitenkin huolissaan. Syökö Toivo liikaa d-vitamiinia, kun hänen ruokavalionsa on terveellinen?

Laaksi sanoo, ettei liikakäyttöön ole viitteitä. Veren d-vitamiinipitoisuus on suurella osalla suomalaisista erittäin alhainen, ja syytä olisi syödä vitamiinia ravintolisänä perusruuan lisäksi.

– Uusimpien tutkimusten mukaan 40 nanomoolia litrassa on liian alhainen, vaikka sitä pidetään d-vitamiinitason alarajana Suomessa. Amerikassa vastaava alaraja on 80. Nykytiedon mukaan Pohjoismaissa hyvä alaraja olisi 50-80 nanomoolia litrassa.

Normaalista ruokavaliosta d-vitamiinia saa kalasta. Erityisesti kuha on hyvä lähde. Se sisältää kirjoloheen verrattuna kolminkertaisen määrän d-vitamiinia.

Kalan lisäksi d-vitamiinia saa kananmunista ja metsäsienistä sekä maitovalmisteista, joihin sitä on lisätty.

D-vitamiini on rasvaliukoinen. Myrkytystila on erittäin harvinainen, eikä Laaksi ole törmännyt liikakäyttöön.

– Isojen d-vitamiiniannosten pitkäaikaiskäytöstä vaikutuksista tiedetään liian vähän, eikä niitä voi suositella. (HäSa)

Ilkka Laaksi
– Lääkäri
– Tekee Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksella tutkimusta sekä opetustyötä, työskentelee myös yleislääkärinä.
– Väitöskirjatutkimus varusmiesten d-vitamiinin vaikutuksista herättänyt laajaa kiinnostusta maailmalla.
– Asuu Hämeenlinnassa.
– Perhe: vaimo ja kolme lasta.

D-vitamiinisuositukset
– Alle 2-vuotiaat: kahden viikon iästä 10 mikrogrammaa/vrk ympäri vuoden.
– 2-18-vuotiaat: d-vitamiinivalmistetta 7,5 mikrogrammaa/vrk vuoden ympäri
– raskaana olevat ja imettävät naiset: 10 mikrogrammaa/vrk ympäri vuoden
– 18-60-vuotiaat: 10 mikrogrammaa/vrk lokakuusta maaliskuun loppuun asti, jos ei käytä säännöllisesti vitaminoituja maitotuotteita eikä syö kalaa.
– Yli 60-vuotiaat: 20 mikrogrammaa/vrk ympäri vuoden.
– D-vitamiinivalmisteena suositellaan ensisijaisesti D3-muotoa, joka on elimistölle luontainen ja teholtaan parempi kuin D2.
– Turvallisen saannin rajat: lapset alle 10 vuotta 25 mikrogrammaa/vrk, aikuiset 50 mikrogrammaa/vrk.
Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos