Kolumnit Uutiset

Dallasin murhalaukaukset

Näinä päivinä meiltä varttuneemmilta udellaan, mistä kuulit presidentti Kennedyn ampumisesta. Minä muistan.

Hänet murhattiin perjantaina 22. marraskuuta vuonna 1963 Dallasissa Texasissa. Tieto laukauksista kiiri television iltauutisiin. Lapset olivat tuolloin jo nukkumassa.

Minulle salamurha valkeni lauantaina radiosta STT:n aamukahdeksan uutisista. Ne kuunneltiin aina ennen kouluun lähtöä ja lauantaikin oli tuolloin koulupäivä.

Aseman puomin taakse kerääntyi koululaisia ja joukkoomme liittyi myös Kalvolan kirkkoherra Suomi Huolila. Kun juna lähti ja puomi aukesi, rovasti talutti Cresentiään, jonka ohjaustangossa roikkui monet kinkerit kiertänyt kulahtanut salkku.

Kävelimme porukalla koululle muutaman sadan metrin matkan. Pappi kuulosteli tuntemuksiamme isosta uutisesta ja samalla suunnitteli tulevaa hartaushetkeä.

Koko koulu keittäjiä myöten oli aamuhartaudessa juhlasalissa. Jo iäkäs rovasti puhui koko maailmaa ja sen ihmisiä pauloissaan pitävästä kavalasta pahuudesta, joka johtaa hirvittäviin synteihin, viattomien murhiin. Naisopettajat ja tytöt itkivät vuolaasti, miehet ja pojat tuijottelivat tyhjin silmin kenkiensä kärkiä tai mittailivat salin kattoa.

Hengenmies ei tietenkään jättänyt meitä poloisia pahan pauloihin, vaan puhui pelastuksesta ja anteeksiannosta. Hän korosti Jumalan armoa ja johdatusta, jonka huomaan jokaisen olisi nyt syytä asettautua.

Rukouksen päälle laulettiin vielä itsenäisyyspäivistä tuttu isänmaallinen virsi ja mielet huojentuneina marssimme luokkiimme.

Kennedy meni, mutta Kekkonen jäi ja naapurin Nikita sekä Kuuban Castro. Parin päivän päästä meidän kammarissa yökerhonpitäjä Jack Ruby ampui Kennedyn murhasta pidätetyn Lee Harvey Oswaldin. Televisio oli tuonut pahan maailman koteihimme.

Tuolloin kävi taas selväksi paitsi maailman pahuus myös se, että amerikkalaisten presidentin tappaminen oli järjestetty juttu. Pahan voimat olivat laajasti liikkeellä.

Komeat hautajaisetkin katsottiin televisiosta. Koskettavin kaikista oli isänsä menettänyt pieni orpopoika, joka veti kätensä lippaan tykinlavetilla olleen ja tähtilippuun kiedotun arkun lipuessa ohi.

Sittemmin Kennedyistä kuultiin yhtä ja toista. Robert-veli murhattiin ja veli-Edvard töpeksi humalassa autollaan.

Klaanin vauraus perustui kantaisän harjoittamaan huonon viskin salakuljetukseen. Sitä tosin pidettiin vielä tuolloin vain tapana toteuttaa amerikkalaista unelmaa.

Suvussa oli myös huumeongelmia ja sille sattui monia muita vakavia onnettomuuksia.

Oikein vihaksi pisti, kun Jacqueline Kennedy nai kreikkalaisen laivanvarustajan Aristoteles Onassiksen. Vanhan elostelijan ja rupisammakon näköinen ukkeli oli kuin tikka puun kyljessä komean presidentinlesken rinnalla.

Tämän parin kohdalle ei voida sanoa, että rakkaus oli sokea. Päinvastoin, se oli erityisen tarkkanäköinen, ainakin mitä leskirouvan aineelliseen toimeentuloon tuli.

Tämän parisuhteen synnyttyä Dallasin laukausten synnyttämä sädekehä himmeni nopeasti eikä se enää sen jälkeen koskaan kirkastunut uudestaan.