Kolumnit Uutiset

Demareissa ja kokoomuksessa kipuillaan

Kaikki näyttää päällisin puolin olevan kunnossa. Kun mennään pintaa syvemmälle, voi havaita, että niin demareissa kuin kokoomuksessakin kipuillaan puheenjohtajankisan jälkitunnelmissa.

SDP:ssä juopa näkyy kokoomusta selkeämmin. Tarkkaavaiset huomasivat muun muassa, miten joukot jakautuivat kahtia demarien kesäkokouksessa Lappeenrannassa.

Tuoreen puheenjohtajan Antti Rinteen väki istui omassa terassinurkkauksessaan, ja hänelle hävinneen Jutta Urpilaisen porukat omassaan.

Urpilaisen tukijoukkojen on vaikea niellä tyyliä, jolla Rinne paikkansa otti. Puhuttiin maton vetämisestä Urpilaisen jalkojen alta. Rinteen tukijoukot arvostelivat Urpilaisen talouspolitiikkaa ja moittivat häntä kokoomuksen myötäjuoksijaksi.

Rinne puhuu elvytyksestä ja työpaikkojen luomisesta, vaikka hallituksen peruslinja ei muutu.

Rinne toki näytti, ettei hän myötäile kokoomusta. Vasten hyväksyttyjä työkäytäntöjä hän nipisti elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren (kok.) vastuualueen menoja, korotti takuueläkettä ja kirjasi eläkeläisille verovähennyksen. Muille ministereille hän ei muutoksista hiiskunut.

Muutokset olivat taloudellisesti vähäisiä. Tärkeintä Rinteelle olikin oman tahdon ilmaiseminen ja irtopisteiden noukkiminen puolueelle tärkeältä väestöryhmältä.

Kokoomuksessa jännitettä löytyy lähinnä Vapaavuoren ja Stubbin välillä. Kun Stubb pääministerinä kehuu yhteistyötä demarien ja Rinteen kanssa, Vapaavuori jyrähtää, ettei hän ole lainkaan varma demarien ja kokoomuksen yhteistyön sujuvuudesta.

Rinnettä elinkeinoministeri syytti suoraan yhteisten pelisääntöjen rikkomisesta ja totesi, että luottamus hänen talouspolitiikkaansa ja menettelytapoihinsa on vakavasti vaarantunut.

Hätäisimmät ovat jo ehtineet huolestua hallitustyön sujuvuudesta. Huoli on turhaa. Kyse on lähinnä puheenjohtajapelin aiheuttamasta harmista, jota puretaan enemmän ja vähemmän suoraan.

Kokoomuksessa ei ole sikäli hätää, että puolue komeilee taas gallupeissa piikkipaikalla, joskin hajurako keskustaan mahtuu virhemarginaalin sisään.

Demareilla kaikki on toisin. Kannatusluvuissa mentiin ensi kerran alle 14 prosentin. Erityisesti silmään pistää se, että SDP menettää nyt naisäänestäjiä.

Syitä ei tarvitse kaukaa hakea. Urpilainen veti naisia kannattajiksi, Rinteen persoona työntää heitä pois.

Puheenjohtajan vaihdolla SDP pyrki palauttamaan riveihinsä duunarimiehiä, jotka ovat valuneet perussuomalaisiin. Ainakin toistaiseksi näyttää toteutuneen pahin skenaario. Miehet eivät ole palanneet, mutta naiset ovat lähteneet.

Rinteellä on nyt valtava urakka edessään: ensin pitää eheyttää kahtia revenneet aktiivijoukot ja sen jälkeen saada kannatus nousuun. Pelkät elvytyspuheet eivät siihen riitä.