Uutiset

Demokratia ja yhden äänen kirous

Eläköön demokratia ja 100-vuotias eduskunta! Kyllä, kansanvaltaa pitää kiitellä, suorastaan suitsuttaa, juhlapäivänä. Eduskunnan juhliessa torstaina Suomi-neidon posket loimottivat kehuista punaisina.

Demokratian arki on harmaata. Kansa syyttää kansanvaltaa politikoinniksi, lehmäkaupoiksi, puoluevallaksi ja ties miksi. Kansanedustajat ovat lupausten pettäjiä, eduskunta tämän porukan suojatyöpaikka ja maan pääministeri ”piip” ja ”piip”.

Kuitenkin suomalainen demokratia hakee vertaistaan koko maailmassa!

Täydellisiä pääministereitä Suomella ei ole ollut, mutta mitään häpeämistä ei ole muun muassa nimissä Harri Holkeri (kok.), Esko Aho (kesk.) ja Paavo Lipponen (sd.).

Koko kolmikko on raskasta valtiomiessarjaa.

Suomessa on vuosikaudet keskusteltu vakavassa hengessä demokratian kriisistä. Kouriintuntuva osoitus köhivästä kansanvallasta on eduskuntavaalien laskeva äänestysprosentti.

Tummalta vaikuttaa tulevaisuuskin. On todennäköistä, että yhä useampi suomalainen kääntää selkänsä demokratialle ja jättää äänestämättä, varsinkin eduskuntavaaleissa.

100-vuotiaan suosio on laskussa.

Kuten asiaan kuuluu, kehityksen selittäjäksi on haettu otsa hiessä yhtä suurta syytä. Ei sellaista ole, eikä tule. Äänestysinnon hiipuminen on hyvin monen eri tekijän summa.

Vikaa on takuulla puolueissa ja varsinkin puoluerakenteessa. Puolueet jakautuivat punaisiin ja valkoisiin 1900-luvun alussa. Kalenterissa on vuosi 2006 ja sama jako jyllää, tosin vihreillä täydennettynä.

Ja tässä ollaan: vaarallisen suurella osalla nuoria äänestäjiä ei ole käsitystä, mitä jako oikeistoon ja vasemmistoon tarkoittaa. Epätietoisuus ja tiedon puute eivät johdata väkeä äänestämään.

Olisi epärehellistä ja -reilua moitti demokratian kriisistä vain puolueita. Jotain on vialla tässä ajassa ja sen ihmisissäkin.

Ettei vain olisi niin, että yhä useamman ihmisen on tuskaisen vaikeaa hyväksyä kansanvallan perusperiaatetta? Tämä on sietämätöntä: jokaisella äänioikeutetulla on vain yksi ääni.

Yhden äänen systeemi ei oikein pure, koska Suomessa yhteiskunnallisuus, yhteisvastuu ja yhteisöllisyys murenevat.

Kansanvalta kysyy yksilöiltä nöyryyttä, joka ei ole muodissa. Nöyryyttä ei voi ostaa kaupasta, siihen on henkisesti taivuttava.

Demokratian rinnalla on kilpailevaa ”demokratiaa”. Viimeksi mainitusta käy esimerkistä Hämeenlinnan Aulangonniemen lomaosakkeiden rakentamista vastustava ”kansanliike”.

Noin 200 henkilöä allekirjoitti aderssin, joka vastustaa alueen rakentamista. Viime kunnallisvaaleissa Hämeenlinnassa annettiin noin 21 800 ääntä. Tästä luvusta 200 on noin 1 prosentti.

”Kansanliike” on tosissaan! Tietysti, sillä asialla on parempi väki, ne, joilla on enemmän kuin yksi ääni. Adressi painaa huikeasti enemmän kuin 200 nimen verran ja siksi sen tahdon pitäisi allekirjoittajien mielestä toteutua.