Uutiset

Demokratian kehto keikahti nurin

Jos kreikkalaiset olisivat lukeneet paremmin historianläksynsä, maa ei nyt olisi sellaisessa talouskriisissä kuin se on. Tätä mieltä on antiikin historian tuntija, emeritusprofessori Paavo Castrén.

Castrén on kirjannut juuri ilmestyneeseen Uuteen antiikin historiaan (Otava) tarinan siitä, miten Ateenan hallinnon uudistaja Solon 2600 vuotta sitten ratkaisi vastaavanlaisen velkaongelman.

– Solon oli rikastunut ulkomaankaupalla ja hankkinut matkoillaan runsaasti elämänkokemusta. Hänelle annettiin valtuudet suunnitella syvällisiä yhteiskunnallisia muutoksia, Castrén kertoo.

Ateenan taloudellinen ja poliittinen tilanne oli vaikeutunut 500-luvun alussa muun muassa, koska pienviljelijät köyhtyivät ja velkaantuivat suurtilallisille.

Viisas Solon pani toimeen velkasaneerauksen. Hän määräsi varakkaat viljelijät antamaan osan pienviljelijöiden veloista anteeksi. Lisäksi suurviljelijöitä kiellettiin enää ottamasta henkipanttia velkojen takuuksi.

Negatiivinen kauppatase korjattiin kieltämällä muiden elintarvikkeiden kuin oliiviöljyn vienti Ateenasta. Nuorisotyöttömyyden torjumiseksi Solon määräsi varattoman kansanluokan isät opettamaan pojilleen käsityötaidetta.
Näillä taidokkailla esineillä kreikkalaiset todennäköisesti maksoivat Ukrainan vilja-aitasta hankkimansa viljan.

– Historiasta olisi löytynyt nykyisillekin vallanpitäjille keinoja ratkaista tilanne, professori Paavo Castrén sanoo.

Hän moittii, että nyt demokratian kehtona tunnettu Kreikka päinvastoin loistaa esimerkkinä siitä, kuinka käy, kun ei noudateta klassisen sivistyksen ja antiikin oppeja.

– Poliitikot ovat olleet liian kauan kiinni päivästä päivään selviämisessä ja korruptiossa, jotta heillä olisi aikaa katsoa asioita laajemmasta näkökulmasta, hän sanoo.

Valtapeli johti tehottomuuteen
Helsingin yliopiston klassillisen filologian emeritusprofessori Paavo Castrén oli Suomen Ateenan-instituutin ensimmäinen johtaja 1984-88. Siksi hän tuntee myös Kreikan nykyolot ja kreikkalaiset tavat yhtä hyvin kuin parintuhannen vuoden takaiset asiat.

Castrénin mielestä suomalaisille on usein vaikea selittää, mistä Kreikan kriisissä oikein on kyse. Maata vaivaa hänen mukaansa yleinen tehottomuus, joka on seurausta pitkään jatkuneesta valtapelistä ja nepotismista.

– Valta on ollut vuosikymmeniä kahden valtapuolueen ja käytännössä kahden suvun hallussa, hän sanoo.

Sosialistista Pasokia voisi nimittää Papandreun suvun linnakkeeksi. Konservatiivipuolue Uusi Demokratia on puolestaan Karamanlis-suvun hallussa.

– Vallanvaihto aiheuttaisi käytännössä koko yhteiskunnan vaihtumisen vahtimestaritasoa myöten. Siksi asemista pidetään itsepintaisesti kiinni.

Vallassa pysymiseksi puolueissa on kehittynyt valtava suosikkisysteemi, joka vaatii kansan kukkarolla käymistä.

– Hyvin palkatut poliitikot lupaavat kansalle ennen vaaleja kaikkea, mihin ei ole varaa, Castrén sanoo.

Lisäksi erilaisia verohelpotuksia ja etuisuuksia myönnetään perusteettomasti.

Castren kertoo, että esimerkiksi sotainvalideille aikanaan annetut kioskioikeudet ovat osoittautuneet niin tuottoisiksi, etteivät suvut enää suostu luopumaan niistä. Niinpä kioskeille virtaa edelleen verohelpotuksia, vaikka alkuperäinen peruste huojennuksille on jo aikoja sitten päättynyt.

Omaisuus kiinni hotelleissa
Paavo Castrénin mielestä yksi Kreikan ongelmista on, että valtion rahaa on paljon kiinni hotelleissa, kylpylöissä ja muissa yrityksissä, joista useimmat toimivat tehottomasti.

Tappiollisen lentoyhtiönsä valtio myi jo aikaisemmin. Catrénin mielestä Kreikan valtion olisi kuitenkin pitänyt alkaa myydä omaisuuttaan jo monta kymmentä vuotta sitten, kun omaisuudella vielä oli arvoa.

– Nyt kukaan ei enää maksaisi niistä mitään. Siksi kansa vastustaa myyntiä, Castrén sanoo.

Moni muistaa Ateenan kesäolympialaiset 2004 massiivisista turvatoimista ja viime tipassa valmistuneista kisapaikoista. Olisivatko yli 7 miljardia euroa maksaneet olympialaiset mahtaneet olla viimeinen niitti Kreikan talouden syöksykierteessä?

– Varmaan se oli viimeinen pisara ja yksi syy velkaan, mutta velkaantumiskehitys oli kyllä jatkunut jo vuosikymmeniä, Paavo Castrén pohtii.

Kreikka haki olympialaisia jo 1996 nykyaikaisten olympialaisten 100-vuotisjuhlana.

– He pettyivät, kun Atlanta saikin juhlakisat. Vuoden 2004 olympialaiset tulivat sitten hiukan kuin yllättäen, Castrén muistelee. Hän myhäilee, että kreikkalaiset ovat ”hitaita syttymään” ja jättävät asiat mielellään viime tinkaan.

Kisapaikkoja rakennettiin yötä myöten hirvittävällä kiireellä, joten kustannukset nousivat korkeiksi. Ilmaista ei ollut Ateenan metronkaan rakentaminen: tällaisessa paikassa työ stoppaa tuon tuostakin muinaisjäännöksiin.

– Ja taidettiin siinä kiiressä jotain tuhotakin, emeritusprofessori pahoittelee.

Euroopan syntysija ei jouda yli laidan
Säästöihin kyllästyneet kreikkalaiset ovat lakkoilleet ja osoittaneet toistuvasti mieltä hallitusta vastaan. Tällä viikolla muun muassa julkisen alan työntekijät vastustivat lakolla hallituksen päättämiä palkkojen alennuksia ja irtisanomisia.

Leikkauksille ei kuitenkaan näy loppua, sillä euroalueen muut maat vaativat Kreikan hallitukselta lisätoimia budjettialijäämän saamiseksi sovitulle tasolle. Lisäsäästöt ovat ehto uuden lainaerän myöntämiselle.

Paavo Castrénin mielestä on oikeutettua kysyä, miksi velkainen Kreikka ylipäätään otettiin 1981 Euroopan unioniin ja 2001 eurojärjestelmään. Jälkeenpäin on selvinnyt, ettei Euroopan vanha sivistysmaa tuolloinkaan ollut ”eurokunnossa”.

– Euroopan perustajan jättäminen pois olisi kuitenkin ollut mahdottomuus, Castrén sanoo.

Jopa sana Eurooppa on vanha foinikialainen ilmaus, joka tarkoitti ”auringonlaskun maata”.

– Se ei tarkoittanut kuvainnollisesta taantuvaa maata, vaan kirjaimellisesti lännessä olevaa maata. Eurooppa oli aluksi yhtä kuin pohjoinen Balkan. Siitä se on laajentunut, Castrén sanoo. (HäSa)