Kolumnit Uutiset

Demokratian pitää sietää pellehermanninsa

Simo Ojasen kirjoittama ja Veijo Pasasen esittämä Pelle Hermanni oli Ylen lastenohjelmien rakastetuimpia hahmoja. Hänen karttakeppinsä Kepakko puraisi humpuukikauppiaita takapuoleen.

Ylen Pressiklubia vetävä Ruben Stiller vaanii myös kaiken maailman petkuhuiputtajia. Reseptinä ovat määkivä tyyli ja välillä falsettia lähentelevä ääni. Asiaa on siteeksi. Parhaimmillaan eli pahimmillaan Stiller on silloin, kun häneltä itseltäänkin on pokka pettämäisillään.

Stillerillä ja muullakin asiaviihteellä on tehtävänsä: näyttää asioiden suhteellisuus. Siten niitä voidaan edes vähän ymmärtää.

Demokratian ja kohta satavuotiaan Suomen pitää kestää pellehermanninsa. Pelottavaa on, jos ei kestä.

Valtakunnan ärsyttäjä Stiller saa luvan olla pääministeri Juha Sipilälle (kesk.) kiitollinen henkilökohtaisesta renessanssistaan. Tuli varoitus ja sitten se vedettiin takaisin. – Johdonmukaista!

Mitä ihmettä Sipilä tai tsaarinaikainen eli keskusjohtoinen (huom. lue oikein) Yle olisivat hävinneet, jos Stiller olisi saanut rauhassa, tosin sylki sopivasti roiskuen, mälvästellä Terrafame-kytköksillä?

Poliitikkojen uskottavuus on myös sitä, että heille saa nauraa. Viisaat muuttavat sen vahvuudeksi.

Asiat voivat olla vakavia, mutta jos hymyt hyydytetään, ollaan vaarallisilla vesillä ja ilman pelastusliivejä.

Jos ei ole mitään miellyttävää kerrottavaa, älkää kertoko mitään!

Emme elä Neuvostoliitossa, emmekä edes myöhempien aikojen komentotaloudessa.

Jos pääministeri antaa palautetta, sen takana on oltava vahva vastuullisuus ja ymmärrys seurauksista. Se lähtee asemasta. On turha selittää mitään sitten, kun on jo housuissa. Palautetta kuunnellaan aina sen mukaan, kuka sitä antaa.

Kävi ilmeisesti niin, että vilpitön palaute johti ylireagointiin. Lapsi tai lapset kaadettiin pesuveden mukana ties minne. Soppa kiehui yli: kaikki ainekset paloivat pohjaan. Kansa janosi tietoa, mutta saikin selityksiä.

Huutavan uutispäivän ajan oli tarjolla vain yksi ja ainoa, eli yleläisen oikea totuus: päätoimittajan näkemys, jossa kiistettiin kategorisesti kaikki. Oli sisältö mitä tahansa, sitä luettiin kuin pirut raamattua neuvostojen maassa.

Seuraavaksi pääministeri kiisti kaiken. Kohta varmaan koko episodi pyyhitään yli. Mitään ei koskaan tapahtunutkaan. Stillerkin saa sanoa sanansa, mutta vain etukäteen Valtioneuvoston kanslian hyväksymät.