Kolumnit Uutiset

Diabetes on salakavala sairaus

Verensokerini oli aamulla alle kuusi eli terveen ihmisen lukemissa.

Vaikka sokeriarvot ovatkin pysyneet kurissa, ei diabetes eli sokeritauti niin vain päästä otteestaan. Puoli miljoonaa suomalaista sairastaa diabetesta koko loppuelämänsä.

Diagnosoitua diabetesta voidaan sentään hoitaa. 150 000 suomalaista ei edes tiedä syytä uupumukseensa ja jatkuvaan janoonsa. Hoitamattoman diabeteksen kanssa ei ole leikkimistä, vaikka lääketiede kehittyykin koko ajan.

Diabetes ei ole enää kuolemantuomio niin kuin vielä ennen 1920-lukua, kun insuliini keksittiin.

Me tiedämme nyt, miten diabeteksen kanssa pitää elää ja miten sen voisi välttää jo ennen sen puhkeamista. Siitä huolimatta kakkostyypin diabeetikkojen määrä lisääntyy kaikkialla.

Diabetesta sairastavien aikuisten määrä on yli kaksinkertaistunut 30 vuodessa. Tautia sairastaa maailmanlaajuisesti noin 350 miljoonaa ihmistä.

Ykköstyypin eli yleensä lapsena ilmaantuva diabetes on Suomessa yleisempi kuin missään muualla.

Diabeteksen yleistyminen ei ole ihme, sillä meistä on tullut laiskoja. On helpompaa popsia mössöä sohvan nurkassa kuin valmistaa ruoka itse. Liikkumattomuuteen on tuhat tekosyytä.

Suomalaiset ovat jakautuneet A- ja B-luokan kansalaisiin. Toisiin, jotka elävät huipputerveellisesti ja toisiin, jotka sairastavat paljon, eivätkä välitä elämästään.

Diabetes on kuitenkin kiusallinen kaveri, jolla on vielä kiusallisempia seuralaisia. Ei riitä, että riesaksi tulee haima, sydän ja tuki- ja liikuntaelimet ja metabolinen oireyhtymä. Ei, nyt on diabeteksen todettu olevan myös masennuksen syy.

Minun diabetekseni puhkesi sydämen läppäleikkausta seuranneen rankan kortisonilääkityksen ansiosta.

Ensituttavuutemme ei ollut ruusuinen, sillä saamani insuliini ei sopinut minulle. En minä itseäni näihin mittoihin lihottanut syömällä, vaan piikittämällä.

Ei diabeetikko tarvitse poppakonsteja vaan kohtuutta elämäänsä. Siinä se vaikeus onkin. Kohtuus on punainen vaate tälle ylenpalttiselle ajallemme.

Vei aikansa ennen kuin opin elämään sovussa diabeteksen kanssa.

Lääkärini suureksi hämmästykseksi pääsin insuliinista kokonaan eroon viime keväänä. Diabetesta en kuitenkaan kuvittele päihittäneeni. Tympeä tosiasia on, että kerran diabeetikko, aina diabeetikko.