Uutiset

Didu-duu-dii-didu-duu-dii...

Nokia Tune on osa kansallishistoriaamme. Soittoäänistä on tullut nostalgiaa, koska puhelin on nykyään usein äänettömällä. Mutta mitä soittoääni kertoo käyttäjästään?

Yhä useamman puhelin on nykyisin äänettömällä, koska sen piipitys häiritsisi muita ihmisiä. Soittoäänien kulta-aikaa oli 2000-luvun alku, jolloin niistä tuli varsin nopeasti miljardiluokan liiketoimintaa.

Vielä kymmenkunta vuotta sitten kansalaiset näpräilivät uuden puhelimen kanssa hyvän tovin, koska halusivat siihen juuri oikean soittoäänen. Soittoäänet kehittyivät ensin moniäänisiksi ja sitten vähitellen teknisesti yhä korkealaatuisemmiksi. Nykyisin minkä tahansa digitaalisen musiikkitiedoston voi ladata soittoääneksi.

Puhelimen oma valikoima tarjosi perusäänet jo 1990-luvulla, mutta vasta mobiilipalvelun kehittely vei homman uudelle tasolle. Vuonna 1997 silloisessa Yomi Mediassa työskennellyt Vesa-Matti Paananen muistelee, että häntä ajoi eteenpäin halu kuulla omasta puhelimestaan Van Halenin Jump, kun puhelin soi.

– Halusimme osoittaa maailmalle, että soittoääniä voi luoda ja ladata tekstiviestin avulla puhelimeen. Sitä varten kehiteltiin Radiolinjalle maailman ensimmäinen soittoäänipalvelu Jukeboksi, jolla melodioita pystyi lataamaan ja jopa tekemään kuka vain.

Paanasta pidetään soittoäänibisneksen isänä. Kun Jump alkoi piippailla raitiovaunussa, kiinnostus oli niin kova, että uusi ominaisuus markkinoi itse itsensä.

Nykyisin mobiilipalvelut ovat suosittuja enää kehittyvissä maissa, joissa älypuhelin ei ole jokaisen taskussa. 

Nokia Tunesta on kuitenkin tullut osa kansallista identiteettiämme.

– 9-vuotias tyttäreni ei varmaankaan liitä siihen mitään erityisiä muistoja, mutta omalle ikäluokalleni Nokia Tune kertoo mobiliteetin murroksesta ja siihen liittyvästä suomalaisten pioneerityöstä.

Yleensä soittoäänet ovat auditiivisia ikoneja, eli ne perustuvat sopimukseen siitä, miltä jokin laite kuulostaa, selittää säveltämisen professori Jonathan Middleton.

– Vastakohtana olisivat äänet, jotka jäljittelevät luonnossa samantapaisessa tilanteessa syntyvää ääntä. Esimerkiksi kun panet tiedoston Apple-tietokoneen roskakoriin, siitä kuuluu samankaltainen ääni kuin oikeaan roskakoriin heitettäessä. Kun korin sitten tyhjentää, kuuluu paperin rypistämisen ääni.

Middleton on tällä hetkellä vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa informaatiotieteiden yksikössä, jossa hän tuottaa Tekesin hankkeena musiikkia muun muassa DNA:sta ja aurinkopäivien vaihtelusta. 

Puhelimen alkuperäinen ääni muistuttaa paljon muita hälytysääniä. Tämä on ymmärrettävää, koska alun perin puhelin oli seinällä tai pöydällä ja sen äänen piti kuulua toiseen huoneeseen asti.

– Silloin ihminen tuli puhelimen luo, mutta nykyään puhelin seuraa ihmisen mukana. Tulevaisuudessa soittoäänillä on yhä vähemmän merkitystä, koska on kova paine pitää puhelin äänettömällä. Ei ole sopivaa, jos puhelin soi kokouksessa tai oppitunnilla, ja siksi värinähälytyksen käyttö varmaankin lisääntyy.