Kolumnit Uutiset

Dopingilla on suojelijansa

@hameensanomat.fi

Ei mitään uutta auringon alla.

Kun Norjan huippuhiihtäjä Therese Johaug kärähti dopingista, alkoi syyttömyyden vakuuttelu, jälkien peittäminen ja maan hiihtojohdon toiminta kilpailukiellon estämiseksi.

Jos kiellettyjen aineiden käyttö halutaan kitkeä lajista, pitäisi toimia juuri päinvastoin.

Urheilujohdolla on suuri vastuu asiassa. Mitä sitten tekee Norjan hiihtoliitto ja FIS (kansainvälinen hiihtoliitto)? Hiihtäjätärtä ei Wadan antidopingsääntöjen mukaisesti asetettu väliaikaiseen kilpailukieltoon, vaan ryhdyttiin etsimään tekosyitä, joilla hiihtäjätär välttäisi tuomion.

Rangaistus on kahdesta neljään vuoteen anabolisista steroideista, eli aineista, joita Johaugin näyte sisälsi. Säännöt ovat yksiselitteiset. Jos näyte on positiivinen, lankeaa kilpailukielto. Vain kiellon pituuteen voivat vaikuttaa lieventävät syyt.

Nuo lieventävät syyt ovat vähän kuin veteen piirretty viiva. Mieleen tulee maailman parhaan mieshiihtäjän Martin Johnsrud Sundbyn kahden kuukauden kilpailukielto, jonka hän sai kielletyn astmalääkkeen käytöstä.

Vastaavien aineiden käytöstä annettiin aiemmin paljon pidempiä kieltoja.

Norjan hiihtojohtajien suojeleva asenne kärähtäneitä kohtaan noudattaa tuttua kaavaa. Muun muassa Lahden MM-hiihtojen suomalaiskäryissä johto ja hiihtäjät kiersivät tekosyillä totuutta.

Medialta vaadittiin jopa miljoonien markkojen korvauksia perättömästä kirjoittelusta. Vasta faktojen aukoton paljastuminen pakotti tunnustukseen.

Tämän jälkeen tulokset olivat pitkään sitä luokkaa, että hiihtomme puhdistumiseen oli syytä uskoa.

Miksi sitten urheilun ylin johto, tässä tapauksessa Norjan hiihtoliitto ja miksei myös FIS, haluavat painaa käryn villaisella?

Kyse on valtavista rahoista. Menestys vetää sponsoreita, laji saa medianäkyvyyttä ja hiihtäjätähdet tuhdin tilin. Hyödyt houkuttavat kiinnijäämisriskiä enemmän.

Puhdas urheilu on utopiaa niin pitkään, kun dopingin kehittelyyn ja peittelyyn käytetään järeämpiä panoksia kuin ongelman kitkemiseen.

Mahdollisuus dopingista vapaaseen urheiluun kasvaisi myös rahoittajien tiukentaessa asenteitaan. Yksikin käry veisi julkisen tuen ja sponsorien rahat lajilta.

Ajatuksen voinee heittää turhien toiveiden tynnyriin, koska kansa rakastaa voittavia urheilutähtiä ja media syö heidän kädestään.