Uutiset

Draaman moniottelija tahtoo jatkaa työntekoa

Hiekkatie johtaa metsikköön ja suuren keltaisen puuhuvilan hallitsemaan pihapiiriin. Kannakselta siirretyn vanhan paritalon toisessa päässä asuu ohjaaja-dramaturgi Titta Karakorpi. Muotifarkkuineen ja eloisine olemuksineen hän vaikuttaa puolet ikävuosiaan nuoremmalta.

Karakorpi ei liiku puulattioilla ensimmäistä kertaa. Hän muistaa lapsuudestaan valon, joka kulki pitkin lautalattiaa. Asuttiin pohjoisessa, Oulussa ja Kemissä, ja pitkän pimeyden jälkeen kevään valo tuntui huikealta.

Myöhemmin Turussa rakkaus draamaan näkyi jo. Nuori Titta ohjasi kaikki mahdolliset koulunäytelmät, voimisteli, kävi baletissa ja teki elokuvia ystävättären isän omistamalla kaitafilmikameralla.

– Opintojen loppupuolella alkoi tulla leffarooleja, Karakorpi muistelee.

Ohjaaja Risto Jarva oli kysellyt teatterikoulusta lahjakkaita esiintyjiä. Karakorpi näytteli Jarvan Työmiehen päiväkirjassa ja myöhemmin Edvin Laineen elokuvassa Täällä Pohjantähden alla.

Myös ensimmäisten ohjaustöiden saaminen oli hänelle helppoa.

– Kävelin Svenska Teaterniin ja sanoin, että haluan ohjata.

Näyttelijätaustasta on myöhemmin ollut korvaamatonta hyötyä tv-ohjaajana Yleisradiossa.

Monissa Karakorven töissä näkyy yhteiskuntakriittisyys tai ainakin halu puolustaa heikompia.

Karakorpea kiinnostaa myös lasten maailma. Hänen arkensa täyttävät lapsenlapset Jon, 5, ja Rebecka, 3, jotka elävät isovanhempiensa kanssa.

Juuri nyt keltaisen talon huoneissa asuu murhe. Työnantaja haluaisi Karakorven siirtyvän eläkkeelle.

– Tämä koskee muitakin pitkän uran tehneitä, 60 vuotta täyttäneitä naisia Yleisradiossa. Päälukua halutaan vähentää, vedotaan tuotannollis-taloudellisiin syihin.

Karakorpi ihmettelee menettelyä, sillä samaan aikaan yhteiskunnassa puhutaan työuran pidentämisen tärkeydestä. Työn määrä tuskin on vähentynyt, nyt vain käytetään ulkopuolisia tuotantoyhtiöitä ja freelancereita.

– Haluan jatkaa, se on päivänselvä asia. Jos nyt joudun lähtemään eläkkeelle tai minut irtisanotaan, aion jatkaa tavalla tai toisella.

Tv-draaman koko tuotantokulttuuri on hänen mukaansa muuttunut valtavasti.

– Ennen päätökset tehtiin yhdessä, ideoista keskusteltiin. Nyt päätösvaltaa on keskitetty yhdelle ihmiselle, eivätkä tekijät välttämättä kuule edes perusteluja ehdotustensa hylkäämiselle.

Ohjaaja ei suostu ottamaan kantaa suomalaisen nykyelokuvan tilaan yleensä.

– Rakastan työtäni, ja tällä hetkellä lasten ja nuorten asiat kiinnostavat minua erityisesti.