Uutiset

Durbanin kokouksesta keveät eväät

Viime viikonvaihteessa Durbanissa Etelä-Afrikassa päättynyt kansainvälinen ilmastokokous ja etenkin sen anti ovat saaneet myös Suomessa poikkeuksellisen ristiriitaisen vastaanoton. Pitkään kokoukseen osallistunut ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) ylistää kokouksen saavutuksia ja pitää sitä uutena läpimurtona matkalla kohti uutta sopimusta.

Ministeri on jäänyt koko lailla yksin tulkinnoissaan. Muun muassa ympäristöjärjestöt laidasta laitaan pitävät Durbanin päätöksiä keveinä ja vaikutuksiltaan olemattomina. Järjestöt pettyivät siihen, etteivät suurimmat saastuttajamaat Yhdysvallat, Kiina ja Intia edelleenkään ole sitoutuneet juuri mihinkään. Kokouksen jälkeen myös Rion sopimuksen allekirjoittanut Kanadakin ilmoitti poistuvansa rivistä.

Myös kokouksessa sovittu vihreä ympäristörahasto syntyi epäsuotuisten tähtien alla jo yksin siksi, että kansanvälinen talouskriisi on päällä eikä sen loppua ole edes näkyvissä. Laman ja taantuman aikana rahat ympäristönsuojeluun ovat vielä tiukemmassa kuin normaaleina aikoina, jolloin silloinkin panostuksiin suhtaudutaan poikkeuksetta kitsaan pidättyvästi.

Metsät ovat Suomelle tärkeätä kansallisomaisuutta ja niitä on tähän asti hyödynnetty myös kansainvälisessä päästökaupassa. Kun metsiä hakataan vähemmän kuin ne kasvavat, syntyy hiilinielu. Sen myötä on Suomelle hyvitetty toisaalla syntyneitä kasvihuonekaasujen päästöjä eli kansallisomaisuus on näin keventänyt sitä hintaa, joka päästöoikeuksista maksetaan.

Tulevaisuudessa metsien pinta-alan vähenemistä ei enää voida hyvittää hiilinielulla. Suomessa metsää ei yltiöpäisesti tuhota, vaan sen ala pienenee lähinnä uudisrakentamisen ja liikenneväylien alle. Pellonraivaus on melko vähäistä, mutta metsäalan kokonaisvähennys lisää hiilidioksidipäästöjä 1,5 miljoonan tonnin verran vuodessa. Durbanin neuvottelutappio olisi korvattavissa metsitystä lisäämällä, mutta ilmaista ei sekään ole.

Kun Suomi lähivuosina menettää hiilinielun hyödyn, se tietää lisälaskua suomalaisille veronmaksajille, sillä päästöoikeuksista joutuu pian maksamaan oikealla rahalla, ei hiilinielun laskennallisella hyödyllä.

Laiha lohtu on se, että Suomella on mahdollisuus neuvotella erityiskohtelusta EU:n sisällä. Kosolti yksinkertaisempaa olisi ollut toimia jämäkästi Durbanissa ja pitää kiinni saavutetusta edusta. Ministeri Niinistö ei osoittanut samanlaista päättäväisyyttä kuin pääministeri Jyrki Katainen (kok.) ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) pitäessään Brysselissä kiinni kansallisista eduista kriisirahastoista päätettäessä.

Ilmastokokouksen ainoaksi todelliseksi anniksi jää se, että kansainvälisen ilmastosopimuksen hentoinen liekki ei sentään tyystin sammunut Durbanissa. Kokouksessa sovittiin sentään siitä, että uusi, entistä kattavampi sopimus yritetään saada aikaan vuonna 2015 ja se olisi voimassa vuonna 2020.