Uutiset

Edes sotilassaapas on kotimainen

Armeija marssii paitsi vatsallaan, myös varsikengillä. Suomen yleiseen asevelvollisuuteen ja kansan horjumattomaan maanpuolustustahtoon perustuva uskottava puolustus oli tovin aivan kiikun kaakun, koska armeijalla ei enää ollut jakaa sotilailleen kunnollisia jalkineita.

Tilanne oli lähellä eskaloitua talvisotaa edeltävän ajan materiaalipulaksi, malli Kajanderiksi, koska saappaita tarjonneet suutarit riitelivät armeijan suurtilauksesta.

Markkinaoikeus palautti päätöksellään uskon suomalaisten kykyyn puolustaa maataan kaikissa oloissa ja salli armeijan ostaa kengät Sievin Jalkineelta.

Jalasjärveläinen Urho Viljanmaa Oy, kilpailun hävinnyt valittaja, osoitti sekin lopulta isänmaallisuuttaan eikä tappion jälkeen jatka valittamista korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Päätös pidättäytyä jatkovalituksesta on erityisen arvokas ja ilmentää laajemminkin yhteispohjoismaista turvallisuuspoliittista arkkitehtuuria, koska Viljanmaa on nykyisin ruotsalaisen Ejendals Ab:n omistuksessa.

Mitä mahtaisi tuumia Tuntemattoman sotilaan saita, suorastaan itara talousaliupseeri Mäkilä 60 000 kenkäparin kaupasta? Mäkilällehän oli kauhistus, kun sotilaille piti jakaa ehyet saappaat ennen rintamalle lähtöä.

”Ja kapukin määräilöö niinkuun oltaas Amerikas, johna tavaraa on enemmän kun tarvitahan.

Viekää mitä kukin vain haluaa. Pannahan matalaksi. Ei oo kannuksia jotta sais komiasti helistää, mutta parahia jaetaan. Mistä saataas vaan kiiltosaappahia?”

Suomen armeijan vaatetusjärjestys on kokenut viime vuosina muutenkin melkoisen myllerryksen. Harmaat, tsaarinajan sotaväestä periytyvät ikiaikaiset manttelit ovat kadonneet, eikä puvusto muutenkaan noudattele armeijan harmaata.

Sotilaat on puettu niin arkena kuin juhlanakin kurkkusalaattiin, pellepukuun. Kun pikku-Rambot piipahtavat iltakaljoillaan kaupungin kuppiloissa, joukko muistuttaa enemmän taisteluharjoituksesta karanneita punttaajia kuin lomailevia sotilaita.

Ennen oltiin sentään lomapuvuissa, suorissa prässihousuissa ja upeasti kiillotetuissa puolikengissä, tukka kammattuna ja lomakaulaliina taitavasti taiteltuna.

Armeijan nyt ratkennut kenkätilaus on sikälikin merkittävä, että se työllistää suomalaisia.

Toista on vaatehankinnoissa. Ennen kaikki oli selväpiirteistä ja yksinkertaista, kun Valtion pukutehdas valmisti miltei kaikki sotilaskamppeet.

Pukutehdasta eikä juuri muitakaan vaatevalmistajia Suomessa enää ole. Jokainen rättikauppa kilpailutetaan. Usein tavaran toimittaja on edelleen suomalaisyritys, mutta tuotteet valmistetaan ulkomailla. Sotilaat sonnustautuvat Baltiassa, Keski-Euroopassa tai peräti Kaukoidässä valmistettuihin vaatteisiin.

Asehankinnoissa edellytetään jo poikkeuksetta yhteensopivuutta Naton kanssa. Vaatteissa ei sentään vielä, mutta kun ne hankitaan samoista tehtaista, tuota pikaa soturin kansallisuuden erottaa enää kokardin väristä.

Jukka Viitaniemi

Päivän lehti

4.6.2020