Uutiset

Eero Pekkarinen pukeutuukin tuoheen

 

– Hieman jäykkä, mutta vedenpitävä ja lämmin, kuvailee asikkalalainen Erkki Pekkarinen omaa asuaan.
 
Kun Pekkarinen astelee vastaan täydellisessä tuohiasussaan, johon kuuluvat takki, housut, kengät ja lippalakki, tulee ensimmäiseksi mieleen mies, joka on jotenkin karannut menneisyydestä nykypäivään.
 
Nykypäivää edustaa attaseasalkku, totta kai tuohesta tehty. Salkussa on tarvittaessa kravatti hienompiin tilaisuuksiin. Lompakkokin on tuohesta.
 
– Teen näitä syksy- ja talvi-iltoina, kun on pimeää. Esi-isät osasivat taidon ja veivät kaikki mallit mennessään. Luonnostelen näitä ruutupaperille ja alan sitten vain valmistaa summanmutikassa.
 
Pitkiä talvi-iltoja on ilmeisesti Asikkalassa riittänyt. Pekkarisen tuohimuseossa on noin 500 esinettä muun muassa bikineistä lapikkaisiin.
 
– Eräs saksalainen nainen olisi välttämättä halunnut ostaa tuohiset rintaliivit, mutten niitä myynyt, vaikka olisivat kuulemma olleet sopivat. Salkustakin on oltu kiinnostuneita, mutten minä sitäkään myy. On sen verran ainutlaatuinen, puhelee Pekkarinen.
 
Vanha sanonta, ”minun suu ei ole tuohesta”, joutuu kyseenalaiseksi Pekkarisen tavattuaan.
 
Virsujen teko vaati luuppia
 
Pekkarinen valmisti joku vuosi sitten maailman pienimmät tuohivirsut, joiden pituus on 3,8 milliä ja leveys 0,4 milliä. Valmistus onnistui vain luupin, silmäneulan ja partakoneen terän avulla.
 
– Kummassakin on kaksitoista muutaman sentin pituista tuohensuikaletta. Tuohta on neljässä kerroksessa, kuten tuohitöissä pitää aina olla.
 
Suurin tuohityö on yli viisimetrinen ukko, joka komeilee Pekkarisen pihamaalla.
 
– Rungossa on harjaterästä ja betonia, mutta muutoin ukko on pelkkää tuohta.
 
Vain nuoren koivun tuohi kelpaa
 
Pekkarinen kelpuuttaa raaka-aineeksi vain nuoren, mieluusti kosteassa maaperässä kasvaneen koivun tuohen. Tärkeää on oikea irrotusaika, joka on kesäkuun puolivälistä heinäkuun 10. päivän tienoille.
 
– Sen jälkeen tuohi alkaa irrota jo huonosti. Parhaimmillaan tuohi on kuin nahkaa. Tuohessa ei saa olla rosoja. Kun tuohi on irrotettu, pitää se heti kääriä tötterölle samoin päin kuin se puussa kasvanutkin, ja sitoa tötterö narulla. Muutoin tuohi alkaa kipristyä väärään suuntaan, eikä sitä enää saa oikaistuksi millään. Tötteröllä tuohi säilyy vaikka vuosikymmeniä.
 
Ongelmana on nykyisin tuohen huono saatavuus.
 
– Metsäkoneiden jäljiltä puut ovat yleensä niin kolhiintuneita, ettei niistä saa kelvollista tuohta. Onneksi jotkut maanomistajat sallivat vielä tuohenoton omita mailtaan.
 
Päivölässä ainoa kansanperinteen linja
 
Pekkarinen esitteli tuohityön tekoa Päivölän kansanopistossa Valkeakoskella. Päivölässä on maan ainoa kansanperinteen opintolinja.
 
– Aloitimme syksyllä 2010, jolloin opiskelijoita oli 14. Opiskelijat olivat 18–57 -vuotiaita. Toinen kurssi on päättymässä ja syksyllä alkaa uusi. Kiinnostusta kansanperinteeseen on ilahduttavan paljon. Perinnelinja tarjoaa mainion kosketuspinnan perinteiseen elämäntapaan, sanoo linjan johtaja Eero Peltonen.
 
Opinnot kestävät 10,5 kuukautta, jona aikana opiskelijat tutustuvat vanhoihin käsityötapoihin, kansanlääkintään ja -taiteeseen, esihistoriaan ja villivihanneksiin.
 

Päivän lehti

25.10.2020

Fingerpori

comic