Uutiset

Ehdokkaita joka lähtöön

Mää kyllä äänestäisin kunnallisvaaleissa, mutta kun ei ole sopivaa ehdokasta.

Sama poru jatkuu vaaleista toiseen. Ettei muka ole ehdokkaita.
Tilastot kertovat kuitenkin vallan muuta. Koko Suomessa kuntavaaleissa on yhteensä 40 000 ehdokasta eli lähes yhtä paljon kuin Hämeenlinnassa on asukkaita.

Hämeenlinnassa 51-jäseniseen valtuustoon rynnii 228 yhteisten asioiden hoidosta kiinnostunutta henkilöä.

Ilman mielikuvitustakin yksin Hämeenlinnan ehdokastarjontaa voi kuvata lähes täydelliseksi. Mukana on peräti kymmenen puoluetta. Valtuustoon pyrkii naisia, miehiä, nuoria, nuorehkoja, keski-ikäisiä, vanhoja, vanhuksia, palkansaajia, työttömiä, yrittäjiä…

Äänestäjä voi antaa Hämeenlinnassa(kin) tukensa ehdokkaalle, joka on perillä politiikasta ja suhtautuu yhteisten asioiden joukkuepeliin tunnollisesti. Tässäkin mielessä on vaihtoehtoja. Kyllä äänestäjät voivat antaa äänensä myös pillipiipareille, joille kunnallistalous ja kunnallinen vaikuttaminen on täyttä hepreaa.

Rehellisyyden nimissä on todettava, ettei hämeenlinnalainen äänioikeutettu pääse äänestämään esimerkiksi ydinfyysikkoa tai jumalaa – Aku Ankka kerää tosin jälleen ääniä Hämeenlinnassakin, vaikka hän ei ehdokkaaksi ole suostunut.

Mikä mahtaa tehdä suomalaisesta niin tajuttoman krantun säännöllisesti juuri vaalien alla?

Vaalipäivää edeltävänä lauantaina suomalainen painelee Alkoon. Sieltä hän löytää ilman minkäänlaista tuskaa Koskenkorvaa. Ruokakaupassa ostoskärryyn sujahtaa ilman tuskanhikeä keskaria ja lenkkimakkaraa.
Seuraavana päivänä, sunnuntain vaaleissa, kaikki onkin jo vallan toisin: sukkela kaupassakävijä ei löydä mieleistään ehdokasta.

Olisiko peräti niin, että kuntavaaleissa on jo aivan liikaa tarjontaa ja siksi moni äänestäjä ei löydä ehdokastaan? Entä jos vaihtoehtoja olisi vain kaksi, Katri Kossu ja Markku Makkara?

Ehdokkaista nurisevilla ei voi olla alkuunkaan kattavaa käsitystä länsimaisesta demokratiasta. Koko homman ideahan on, että äänestäjän on valittava yksi siitä porukasta, joka on ehdokkaaksi lähtenyt.

Ja kun Suomi on pieni ja kovin tavallinen maa, kuntavaaleissakin valtuustoon pyrkii ihan tavallisia pulliaisia.

Ehdokaspulaan pitää hakea ratkaisu myös nurisevasta äänestäjästä. Nykyaika suosii entistä enemmän aitoa ja ryöhkeää itsekyyttä. Jos ”minä itte” on paras ja kaiken lisäksi ainoa vaihtoehto kuntavaaleissa, tämän Teppo Täydellisyyden pitää asettua vaaleissa ehdokkaaksi.

Jatkuvaa itkua kuuluu myös väitteestä, ettei edes kuntavaaleissa yksi ääni vaikuta yhtään mitään. Tätä ”viisautta” ei kakaise ulos kuin kansanvallasta tietämätön henkilö.

Kerrottakoon lopuksi jokin sortin surkuhupaisena kevennyksenä, että demokratian punainen lanka on juuri se, että jokaisella äänestäjällä on tasan yksi ääni.