Uutiset

Ehdollinen tuomio ei merkitse mitään

Kolme miestä tuomittiin 2–5-vuotiaiden lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Miehet olivat yhdynnässä lasten kanssa, lisäksi he pahoinpitelivät lapsia tukistamalla, lyömällä, puremalla ja tallomalla. Ankarin tuomio teoista oli kolme vuotta ja kymmenen kuukautta. 
 
Lehdissä otsikoitiin, että tuomiot olivat kovia, mutta keskustelupalstoilla raivottiin liian lievistä rangaistuksista. Rikosoikeuden emeritaprofessori Terttu Utriaisen mukaan tuomiot ovat suomalaisittain kovia.
 
– Meillä annetaan seksuaalirikoksista hirveän lieviä tuomioita. Englannissa ja Ranskassa samanlaisista teoista saatetaan lätkäistä 10 vuotta vankeutta. Englannissa lapsen raiskaamisesta voidaan tuomita elinkautiseen, Utriainen vertaa. 
 
Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on mahdollista langettaa enintään neljä vuotta ja lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä enintään kymmenen vuotta vankeutta.
 
Ankaria tuomioita annetaan hyvin harvoin. Tuore esimerkki kovista tuomioista ovat Anneli Auer
 ja hänen miesystävänsä Jens Kukka. Auer sai seitsemän vuoden tuomion muun muassa kahdesta törkeästä raiskauksesta ja kolmesta lapsen törkeästä hyväksikäytöstä. Mies sai kymmenen vuotta.
Terttu Utriaisen mukaan Suomesta puuttuu pitkien tuomioiden perinne.
 
– Olemme olleet köyhä kansa, joten omaisuutta on arvostettu ja sen anastamisesta rangaistu, mutta yksilön koskemattomuuden arvostus on noussut vasta viime aikoina.
 
Yksi syy lieviin rangaistuksiin on ollut niiden käytännöllisyys. Suomessa on ollut tavoitteena vähentää väen määrää vankiloissa, joten lyhyet tuomiot ja ehdolliset vankeusrangaistukset ovat palvelleet tätä pyrkimystä.
 
Vankeusrangaistus voidaan tuomita ehdollisena, jos tuomio on alle kaksi vuotta. Esimerkiksi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittiin vuonna 2013 kaikkiaan 199 henkilöä. Heistä 170 sai ehdollisen tuomion.
 
– Ehdollinen tuomio on yhtä kuin pelkkä varoitus. Sillä ei ole muita seuraamuksia kuin se, että rikosrekisteriin tulee merkintä. Käytännössä rikoksesta tuomittu voi jatkaa elämäänsä tavalliseen tapaan, ellei syyllisty uuteen rikokseen, sanoo Utriainen. 
 
Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rikosnimikkeet ovat Utriaisen mielestä epäonnistuneita. Terminä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on paljon lievempi kuin raiskaus.
 
Raiskaus on ylipäätään ollut oikeustieteessä hyvin ongelmallinen käsite, sanoo Utriainen. Lasten osalta raiskausrikoksen tunnusmerkistön täyttymistä on joskus pidetty jopa mahdottomana.
 
Utriaisen mukaan 1700-luvulla oikeusoppineet pohtivat sitä, voiko lapseen ylipäätään kohdistua raiskaus, yhdyntää kun ei pidetty mahdollisena.
 
Väkivalta oli Suomessa pitkään yksi raiskauksen tunnusmerkeistä. Koska lapsi ei voinut vastustaa väkivaltaa samalla tavalla kuin aikuinen, raiskausta ei aina katsottu tapahtuneen. Vasta vuonna 2011 laki muuttui siten, että väkivalta ei ole välttämätön raiskausrikoksen tunnusmerkistön täyttymiseksi.
 
– Suomessa raiskaus on pitkään ymmärretty hyvin genitaaliriippuvaiseksi ja yhdyntäkeskeiseksi. Nyt suuntaus on se, että lähtökohta ei niinkään ole fyysinen kontakti vaan suostumuksen puute, sanoo Utriainen.
 
Lain mukaan kaikki alle 16-vuotiaan kanssa tapahtuva seksuaalinen kanssakäyminen on rangaistavaa. Ruotsissa suojaikäraja on 15 ja Isossa-Britanniassa 13 vuotta. 
 
– Ikärajat ovat kulttuurisidonnaisia. Lapsuus löydettiin 1800-luvulla, ja sen käsite on koko ajan pidentynyt. Ensimmäinen suojaikäraja oli 12 vuoden ikä. Se perustui ajatukseen siitä, että sen ikäinen on sukukypsä.
 
Utriainen muistuttaa, että seksuaalirikoksia on törkeysasteeltaan hyvin erilaisia. Lievimmissä rikos saattaa olla epäasiallista koskettelua. Pahimmillaan kyse on raaoista teoista, jotka vaarantavat uhrin hengen.
 
Utriaisen mielestä rikosten vakavuusasteiden pitäisi myös näkyä tuomioissa: lievästä teosta on annettava lievä ja vakavasta ankara tuomio.
 
– On tuomarin ammattitaitoa erottaa se, mikä on lievä ja mikä törkeä rikos ja toimia sen mukaan. Ongelmallista on se, että tuomarit on koulutettu antamaan rangaistuksia hyvin kapealta vyöhykkeeltä, suuria poikkeamia ei ole pidetty suotavina.
 
Utriaisen mielestä lievät tapaukset pitäisi ylipäätään siirtää kokonaan pois rikosoikeudesta, jotta vakavien rikosten käsittelyyn jäisi kunnolla aikaa. Tämä koskee myös muita kuin seksuaalirikoksia.
 
– Tuomioilla osoitetaan toiminnan moitittavuus. Jos tuomiot ovat lieviä, se antaa viestin siitä, ettei teko ole kovin moitittava.
 
Tuomarien työtä vaikeuttaa tapausten salassapito. Oikeudelta puuttuu vertailukohtia, joten se joutuu toimimaan sokkona, kun kaikki seksuaalirikokset tuomitaan lähes automaattisesti salassapidettäviksi.
 
Utriaisen mielestä salassapidon periaatteita pitäisi muuttaa, mikään laki kun ei salailua vaadi.
 
– Salassapito pitäisi järjestää niin, että se mitä suojellaan, on rikoksen uhri. Kaiken muun pitäisi olla mahdollisimman avointa. Julkisuus on oikeusturvatekijä, ilman sitä emme tiedä mitä tuomioistuimissa tapahtuu.
 
Utriaisen mukaan tuomioistuinten pitäisi myös paremmin perustella tekojen vahingollisuutta. Rikosoikeus ei kysy sitä, onko ihminen hyvä vai paha, mutta tuomioistuimen pitäisi osoittaa selvästi se, millaiseen toimintaan kenelläkään ei ole oikeutta. (LM-HäSa)

Asiasanat

Päivän lehti

27.11.2020

Fingerpori

comic