Uutiset

Ehjää korjaamassa

Kun joku asia toimii, miksi sitä pitäisi muuttaa?

Marssin ensimmäistä kertaa kouluun seitsemänvuotiaana elokuussa 1982.

Minusta tuli lukutaitoinen, ja väitän osaavani myös kirjoittaa.

Mutta entä jos olisin aloittanut oppivelvollisuuteni vuotta aiemmin?

Saavutukseni olisivat täsmälleen samat.

En ymmärrä tätä jokavuotista kalabaliikkia oppivelvollisuusiän laskemisesta.

Pisa-tutkimukset osoittavat, että Suomessa ollaan maailman huippuja lukemisessa ja kirjoittamisessa. Miksi siis mennä kuusivuotiaana kouluun, tai pakolliseen esikouluun?

Ollaksemme vieläkin parempia?

Esikoiseni on nyt viiden. Se on mullistava ikä. Tyttäreni pääsee päiväkodissa viskari-ryhmään.

Kyllä, kyllä. Suomalaiset ovat niin tunnollisia, että kuusivuotiaat opettelevat eskarissa koulua varten, ja viisivuotiaat viskarissa eskaria varten.

Odotan vaan, koska kuopuksesta leivotaan neskari.

Noin 97 prosenttia suomalaislapsista käy tällä hetkellä esikoulun. Siis melkein kaikki.

Nykyinen hallitus aikoo saada aikaan uuden varhaiskasvatuslain, joka saattaa olla hyvä, tai sitten ei.

Ainakin siitä on vaikea ottaa selvää.

Opetusministeri Jukka Gustafssonin mukaan (Häsa 8.8.2011) ”Lakia selvitettäessä otetaan huomioon, pitäisikö varhaiskasvatukseen osallistumisesta tehdä nykyistä velvoittavampaa. Uskon, että olennaisena osana lainsäädännön kehittämistä tulevat olemaan erilaiset laatusuositukset, joista osa saattaa olla ihan velvoittaviakin.”

Siis suomennan (jos osaan): Gustafsson ei vielä tiedä, tuleeko eskarista pakollinen.

Ja mietinpä tämän vielä pidemmälle.

Jos esikoulu tulee pakolliseksi, tarkoittaa se käytännössä oppivelvollisuuden varhentamista. Olisihan esikoulu pakollinen nimenomaan oppimisen vuoksi.

Uudessa lain suunnittelussa on kieltämättä hyviäkin asioita.

Myönnän, että maahanmuuttajien on hyvä saada suomi kuntoon jo ennen koulua.

Mutta olisiko siihen muita keinoja kuin esikoulun pakolliseksi tekeminen kaikille?

On myös paikallaan, että esiopetus on joka puolella samanlaista.

Suomen hyvää lukutaitomenestystä perustellaan muun muassa seuraavilla tekijöillä: kotona luetaan paljon lehtiä ja kirjoja, tv-ohjelmat on tekstitetty, ja kirjastot ovat hyviä.

Kaikkiin näihin liittyy vapaa-aika.

Mietin joskus, onko vapaa-ajan merkitystä oppimiseen tutkittu. Mitä tapahtuu, kun lapsi on koko ajan tarhassa tai koulussa? Mikä on oikea määrä oppimista?

En ole vakuuttunut myöskään Gustafssonin halusta pidentää pienempien koululaisten oppipäivää.

Sillä missä ovat tulokset?

Millä tavoin monen muun Euroopan maan 6-vuotiaana aloitettu koulu ja pidemmät päivät ovat meidän opetustamme parempia?