Kolumnit Uutiset

Ei kaikista voi tulla laulajia

Alle 20-vuotiasta kansalaista haastatellaan televisiossa. Käy ilmi, että hän on niin sanotusti syrjäytymisvaarassa oleva nuori. Koulunkäynti ei ole häntä kiinnostanut, ja nyt ei ole töitä.

Niin, valitettavasti nuorille ja kaikille muillekin on nykyään huonosti töitä tarjolla, mutta tällä nuorella ei itse asiassa ole edes haluja tehdä työtä. Kouluttamaton ei kuitenkaan saisi mielenkiintoista työtä, ja palkkakin olisi huono. Ja miksi vaivautua, kun kerran yhteiskunnan tuillakin tulee joten kuten toimeen?

No, mitä työtä nuori sitten tekisi, jos saisi itse valita? Mikä voittaisi pelkän olemisen?

Nuori vastaa, että hän suuntautuisi musiikkiin. Hän haluaisi laulajaksi tai räppäriksi. Tekisi keikkaa. Vain musiikilla hän pystyy ilmaisemaan itseään.

Tuntuu, että olen kuullut tai lukenut tällaisia haastatteluja jo turhan monta.

Nämä nuoret ovat siinä mielessä oikeassa, että tietysti musiikki voi tuoda leivän ihmiselle siinä missä moni arkisempikin ammatti. 

Mutta on itsestään selvää, etteivät kaikki ne, jotka haaveilevat muusikon ammatista, voi sillä elää. Eivät, vaikka olisivat kuinka musikaalisia ja valmiita tekemään töitä unelmansa eteen. 

Kaiken lisäksi en voi olla ajattelematta hieman kyynisesti, että hienosta laulajatähden elämästä haaveilevat sellaisetkin nuoret, joilla ei ole alalle edellytyksiä.

Ja vielä: tämä yhteiskunta ei pyöri sillä, että joka toinen nuori ryhtyy musisoimaan.

Realismia, realismia… Sitä tuntuu monelta puuttuvan. Nuoret, lukisitte edes alalla jo olevien haastatteluja.

Jonna Tervomaa kertoi äskettäin Anna-lehdessä, että nykyään keikkapaikkoja on entistä vähemmän, mutta artisteja taas enemmän. Yhtälö tarkoittaa sitä, että sellainenkin asemansa vakiinnuttanut taiteilija kuin Tervomaa joutuu tyytymään vähempiin keikkoihin ja tuloihin.

Tosin Tervomaa sanoi, että tilanne sopii pienen tyttären äidille hyvin. 

Muusikon ammatista haaveilevat nuoret eivät ymmärrä, etteivät edes kaikki pinnalle jo päässeet esiintyjät pysty elättämään itseään laulajina – tai eivät halua olla pelkän yhden kortin varassa. Moni on opiskellut itselleen toisen ammatin.

Esimerkiksi Jenni Vartiainen piti pitkän keikka- ja levytystauon ja valmistui sinä aikana musiikkipedagogiksi. Myös Paula Vesala on opiskellut samaa alaa, ja nykyään hän opiskelee dramaturgiaa.

Kaikista ei todella voi tulla katrihelenoita tai paulakoivuniemiä, jotka ovat aloittaneet uransa nuorina ja pystyneet elättämään itsensä laulajina aina eläkeikään saakka.

Sitä paitsi jonkin ihan muun työn tekeminen voi kannattaa, vaikka kaikesta huolimatta haluaisi joskus tehdä muusikon työtä.

Melko äskettäin pinnalle noussut Stig kertoi Ilta-Sanomissa, että hän sai lorvailuvuosiensa jälkeen ryhtiä elämäänsä siivoojan töistä. Hän työskenteli siivoojana yli neljän vuoden ajan, ensin metroasemalla ja sitten eräällä koululla. Työ antoi potkua myös muusikon uralle.

Ei työtä siis kannata halveksua. Ei mitään työtä.