Kolumnit Uutiset

Ei kirkkoa vaan elämää varten

Seuraavan neljän viikon aikana kristikansa ja varsin moni uskomatonkin vaeltaa konserttisaliin, jonka katolla on risti.

Kotikirkko-lehden tapahtumakalenterista laskettuna yksin Hämeenlinnan seurakuntayhtymän kirkoissa on ensimmäisen adventtisunnuntain ja jouluaatonaaton välillä peräti 28 konserttia. Vain 27 päivän aikana!

Eikä luvussa ole Suomen suurinta karaokea, Kauneimpia joululauluja.

Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan viime vuonna seurakunnat järjestivät noin 15 000 musiikkitilaisuutta, joissa kävi yli 1,7 miljoonaa ihmistä.

Soi kunniaksi Luojan mutta myös soittajalle rahan tuojan. Kuka jaksaa muistaa takavuosien siunailuja, kuinka temppeliin tulijoilta ei ollut sopivaa vaatia pääsymaksua? Pelimanni on palkkansa ansainnut ja konserttisalin omistaja vuokransa.

Riemumiellä voisin maksaa Suvi Teräsniskalle ja Jarkko Aholalle kolmekymppiä, näemmä euron vähemmän Torikan Waltterille. Mutta kun en ole kohderyhmää.

Ei kirkossa konsertointi ole kaikkien pyhyydentunteesta pois. Sitä paitsi elämys se on ahaa-elämyskin: kirkot todellakin ovat yhä enemmän myös muuta kuin kirkkoa varten.

Asenteita muokkaa vielä sekin, että pian alkaa myös meillä olla rutosti käytöstä poistettuja kirkkoja. Strategiakonsultit saavat hommia muiltakin kuin Hämeenlinnan seurakuntayhtymältä. Seurakunnilla ei yksinkertaisesti ole varaa pitää kaikkia kirkkojaan saati muita tilojaan.

Ulkomailla ei ole tavatonta törmätä hengellisestä käytöstä poistetussa kirkossa kauppaan, diskoon tai kapakkaan. Ei asu sielu seinissä.

Ovien avaaminen musiikkielämälle on osoittautunut kirkolle elintärkeäksi. Jumalanpalveluksissa käy enää harva. Kirkon onneksi läheskään kaikki ne, jotka ovat lähteneet kirkosta eivät ole jättäneet kirkkoa: rakennus ei ole tärkein paikka harjoittaa hengellisyyttä, mutta instituution jäsenenä silti moni pysyy.

Historiallisesti kirkkotilat palvelivat etenkin vallanpitäjien intressejä. Lauma oli aika ajoin saatava esivallan ankaran katseen alle.

Virtuaalitodellisuus ja mobiili muuttivat paikan käsittämisen. Koulua ei käydä vain koulussa, työtä tehdään muuallakin kuin työpaikalla ja monelle paras kauppapaikka ei ole kauppa.

Kauppakeskuksiin sijoittuu yhä enemmän erilaisia julkisia palveluja. Missä ihmiset kasseineen ja masseineen, siellä palvelut – ehkä yhä enemmän kirkonkin palvelut.