Uutiset

Ei koulua vaan luokkaretkeä varten

Istun yksin luokassa, ikkunasyvennyksessä, ja katselen kuinka muu luokka kirmaa pyöräretkelle. Paljon huvittaa tehdä kolmannen luokan laskukirjan ekstratehtäviä.

Ei ollut omaa pyörää. Perhe oli vakavasti raharajoitteinen. Jos se olisi ollut myös rakkausrajoitteinen, olisi moinenkin kokemus saattanut jättää sielunvamman.

Nyt jäi vain muistikuva. Sen aktivoi kevään kähinä luokkaretkien maksuista.

Ei tullut kukaan neuvomaan, että valita hyvä lapsi (tai äiti) lääninhallitukseen, eriarvoisuuteen sysäämisestä. Ja 1970-luvun alussa oltiin sentään jo tasa-arvon ruumiillistumassa, peruskoulussa!

Etelä-Suomen lääninhallituksen hiljattainen päätös, että koulun retkien tulee olla oppilaille ilmaisia, hämmentää kentällä yhä.

Supistaan saako luokkaretkiinkään enää rahaa kerätä ja pitääkö myös maksamattomien päästä mukaan. Tietenkin saa, tietenkin pitää.

Mikään ei ole muuttunut. Lääninhallituskaan ei tehnyt mitään uutta päätöstä, vaan ainoastaan tulkitsi perustehtävänsä mukaisesti lakia, ratkaistessaan omaisen kantelun.

Hurjimpien tulkintojen mukaan myös opetushallitus ja -ministerikin olisivat käytännössä antaneet luokkaretkille kuoliniskun. Lakeja tiiraillaan, vedotaan ”kaikille maksuttoman perusopetukseen”.

Ei tässä pykäliä tarvita vaan tervettä maalaisjärkeä, jonka käyttöä kaupunkilaiskouluissa ja -kodeissakaan ei ole kieltänyt mikään hallitus tai virasto.

Jos retkeen peritään maksuja, joutuvat oppilaat lääninhallituksen mukaan keskenään taloudellisesti eriarvoiseen asemaan.

Joutuvat? Maksujen periminenkö heistä (ja perheistään) tekee taloudellisesti eriarvoisia? Eivätkö he ole sitä muutenkin?

Lukuisin tutkimuksin on todistettu tuloerojen jatkuva kasvu Suomessa, eli perheet ovat eriarvoisia sosioekonomisesti.

Aivan eri asia on, osaavatko aikuiset (eli opettajat ja oppilaiden vanhemmat) hoitaa tällaiset maksujen perimiset niin hienovaraisesti, etteivät herkässä iässä olevat lapset joudu eriarvoiseen asemaan sosiaalisesti.

Lasten julmuus on yhtä suurta kuin aikuisten tyhmyys.

Ja mistä tihkuu opetushallitukseen sellaista viisautta, että kunnilla olisi varaa rahoittaa kokonaan kouluretket? Ovatko opetustoimen valtionosuudet yhtäkkiä ylimitoitetut?

Kunnat ja koulut köyhtyvät, mutta suuri osa perheistä voi aina vaan tuhdisti. Retkiä ei yhteiskunta ikinä pysty kokonaan maksamaan. Niistä ei myöskään ole järkevää luopua.

Muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole, kuin että retkiin kerätään kotitalouksilta ekstraa. Ja niiden talouksien, jotka eivät maksamaan pysty, ei tarvitse maksaa.

Miksei koulun toimintojakin varten – lapsen parhaaksi – voi ottaa vähän enemmän niiltä, joilla enemmän on? Vain ikuisuusasia lapsilisän muuttamisesta tarveharkintaiseksi on samanlainen järkyttävän suuri tabu.

Mitä pahaa on tässäkin soveltaa vanhaa kunnon vapaaoppilasmallia, joka perustuu vanhempien tulorajoihin?

Aina aikuiset pilaa kaiken kivan. Sen osoittaa luokkaretkikohukin.

veli-matti.virtanen@hameensanomat.fi

Aina aikuiset pilaa kaiken kivan.

Päivän lehti

30.3.2020