Kolumnit Uutiset

Ei netissäkään tarvitse uhriksi ryhtyä

Viime viikolla julkistetuissa viime vuoden rikostilastoissa yksi rikollisuuden laji oli reippaassa nousussa,

Petosrikokset ja erityisesti erilaiset verkkohuijaukset kasvoivat lähes kymmenellä prosentilla vuodessa, mikä on huima luku. Ja nyt puhutaan vain poliisin tietoon tulleista tapauksesta.

Nettipetoksessa on aina kaksi osapuolta. Huijaaja on totta kai syyllinen, mutta välillä tuntuu kyllä siltä, että huijatuksi tulleet tekevät huijarien työstä aivan liian helppoa puuhaa.

Tyypillinen verkkopetos on olemattoman tavaran myyminen. Rahoja vaaditaan etukäteen ja tavaraa ei tule joko lainkaan tai paketissa on jotain arvotonta.

Minäkin olen sellaiseen ansaan astunut. Poliisia en asialla viitsinyt työllistää, sillä parinkympin takia ei suurta kansainvälistä poliisitutkimusta tehdä. Suhtaudun tappioon oppirahoina. Nytpä tiedän.

Huijarikauppiaita leimaa yleensä kiire ja haluttomuus keskusteluun. Jos tavarasta ei ole kelvollista kuvaa tai myyjä vaatii heti isoa etumaksua, kannattaa pistää jarrut päälle ja tutkia asiaa.

Yritä tavata kauppias kasvokkain tai muuten varmistua tavaran olemassaolosta ja myyjän henkilöllisyydestä ennen rahojen lähettämistä. Oikeasta ja verkossa aktiivisesta ihmisestä löytyy aina jotain tietoa Googlesta, Facebookista tai numeropalvelusta.

Jos tarjous on liian hyvä ollakseen totta, se on mitä todennäköisimmin valetta.

Oikea poliisi ei koskaan – siis ei milloinkaan eikä missään tilanteessa – kysele keneltäkään maksukorttien numeroita tai verkkopankkitunnuksia. Viranomaiset saavat tiedot muutenkin.

Jos saat sähköpostia tilisi sulkemisesta tai täysin odottamattoman paketin saapumisesta, älä klikkaa viestissä olevaa linkkiä. Mene verkkoselaimeen ja kirjoita sinne käsin kyseisen firman osoite, sillä nettilinkin väärentäminen sähköpostiin on maailman yksinkertaisin asia.

Euron iPhoneja tai iPadeja ei ole olemassa. Jos olet oikeasti voittanut palkinnon, ei sen lunastaminen vaadi sinulta maksua eikä missään tapauksessa pankkitunnustesi antamista.

Ja se täysin tuntemattoman sähköpostissa sinulle lupaama jättiperintö, unelmien ulkomainen puoliso tai osuus Gambian ex-presidentin miljoonista… Ei kai kukaan ole enää niin tyhmä tai ahne, että sortuisi enää lähettämään rahojaan näille yrittäjille?