Kolumnit Uutiset

Ei ole helppoa olla vaikuttaja

Kotikadulta puuttuu asvaltti, lähikoulusta löytyy hometta, omalle vanhukselle ei riitä vaippoja. Ihmiselle syntyy halu vaikuttaa.

Hän lähtee mukaan järjestötoimintaan. Seisoo viikonloput myyjäisissä keräämässä rahaa, istuu illat yhdistyksen hallituksen kokouksissa ja lähettää anomuksia kunnalle ja valtiolle, jotta saisi tehdä jatkossa lisää ilmaista työtä tärkeiden asioiden hyväksi.

Ihmetykseksi kaikki ei sujujaan sormia napsauttamalla. Valtio ja kunnat ovat idiootteja, kun eivät ymmärrä järjestötyön tärkeyttä. Avustuksia leikataan, eikä toiminnalle ole resursseja.

Yhtäkkiä ihminen huomaa, että vapaaehtoisporukka on huvennut. Eikä myyjäisissäkään kenelläkään ole enää käteistä rahaa.

Ihmistä alkaa ahdistaa. Järjestöaktiivin elämä ei olekaan helppoa.

Ihminen valitsee politiikan. Pyrkii ja pääsee valtuustoon ja lautakuntaan. Alkaa käydä kokouksissa ja kuvittelee muuttavansa asiat.

Ihmetykseksi kaikki ei sujukaan sormia napsauttamalla. Toisessa puolueessa on idiootteja, jotka eivät ymmärrä uuden valtuutetun hienoja ideoita. Omassa ryhmässäkin aloitteet jyrätään tärkeämpien asioiden tieltä.

Virkamiehet sanovat, ettei uudistuksiin ole resursseja. Vanhemmat valtuustokollegat selvittävät, että toimintamenoissa ja investoinneissa on kyse ihan eri rahoista.

Äänestäjä tulee kadulla vastaan ja kyselee, mikseivät asiat muuttuneetkaan. Keskustelupalstalla valitetaan, ettei tuokaan ole saanut mitään aikaiseksi.

Ihmistä alkaa ahdistaa. Poliitikon elämä ei olekaan helppoa.

Ihminen opiskelee virkamieheksi. Pääsee töihin kunnalle ja kipuaa päälliköksi.

Alkaa ideoida kehittämishankkeita ja hakea niille rahoitusta. Enää puuttuu vain poliitikkojen siunaus, mutta sehän on läpihuutojuttu, koska hankkeet ovat niin hyviä.

Ihmetykseksi kaikki ei sujukaan sormia napsauttamalla. Poliitikot ovat idiootteja, kun he eivät ymmärrä uuden virkamiehen hienoja ideoita. Sanovat, ettei uudistukseen ole resursseja ja kyllä me pärjätään, kun tehdään kaikki ihan niin kuin ennenkin.

Kuntalainen tulee kadulla vastaan ja vaatii tilille ahdingostaan. Lehtien mielipidepalstalla haukutaan virheistä ja huonosta johtamisesta.

Ihmistä alkaa ahdistaa. Virkamiehen elämä ei olekaan helppoa.

Ihminen alkaa mielipidevaikuttajaksi. Hän kirjoittaa mielipide- ja keskustelupalstalle sekä avaa oman blogin.

Ja johan alkaa tapahtua!

Poliitikot ja virkamiehet alkavat lukea hänen kirjoituksiaan ja pelätä häntä. Onhan hän kriittinen äänestäjä, jonka hampaisiin kukaan ei halua joutua. Paras toimia niin, ettei hän vain suutu.

Vihdoinkin ihminen kokee olevansa vallan huipulla – ja mikä parasta: täysin vailla vastuuta. Mielipidevaikuttajan elämä se vasta onkin helppoa.