Uutiset

Ei pakkonaurulle, ei riemuterapialle

Tämäkin tarina alkaa baarista, mutta toisin kuin usein, sillä on rakentava loppu.

– Oli puhetta yhdestä suomalaisesta firmasta, joka myy positiivisia ajatuksia. Ruvettiin siinä miettimään, että joku roti ja vastapaino tähän pitää saada, sanoo Sakari Lemmetyinen.

Ravintolaillan päättyessä oli päätetty perustaa Suomen kyynillinen yhdistys ja turkulaisesta Lemmetyisestä oli leivottu sen hallituksen puheenjohtaja.

Yhdistyksen rekisteröinti-ilmoitusta tehdessään jäsenistö havahtui omaan ainutlaatuisuuteensa. Rekisteristä ei löytynyt mitään kyynisyyteen viittaavaakaan.

– Se on suorastaan kummallista. Minustakin suomalaisuuteen kuuluu tietyllä tavalla sellainen jurotus, josta ylemmyydentunne ei ole kaukana. Miksi pitäisi olla aina iloinen ja hauska, kummeksuu Lemmetyinen.

Kyynisyys on kokemusta

Naurua ja yltiöpositiivisuutta kaupiteltiin erityisesti 90-luvun laman kipeyttämille suomalaisille. Työttömyys, konkurssit ja miljoonavelat piti hoituman riemuterapialla ja myönteisellä asenteella. Olivatko yhdistyksen jäsenet mahdollisesti tuolloin vielä liian nuoria omaksuakseen kyynisen elämänasenteen?

– Olemme kaikki kolmenkympin kieppeillä, mutta mielestäni ikä ei ole ratkaiseva kriteeri vaan kokemus. Toisaalta sanotaan, että idealismi edeltää kokemusta ja kokemuksesta taas seuraa kyynisyys…

Lemmetyinen haluaa tehdä kuitenkin selkeän eron kyynisyyden ja pessimismin välillä. Yhdistyksen määritelmän mukaan kyynikko on vaaleanpunaiset linssit rikkonut realisti. Ihminen, joka näkee maailman sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin sen pitäisi olla.

Nauru ei ole kyynisyydelle este eikä mikään.

– Kyynikko nauraa päivittäin! Tätä maailmaa katsoessa on paljon helpompi nauraa kuin itkeä, hekottelee puheenjohtaja.

Jo antiikin kreikkalaiset

Kyynisyys ei ole modernien aikojen antia asennekirjoon. Jo antiikin Kreikan luonnonfilosofi Diogenes ja ennen kaikkea Antisthenes suhtautuivat halveksuvasti ihmisen perimmäisten motiivien hyvyyteen. Karrikoiden sanottuna he olivat itseriittoisia, huonosti käyttäytyviä maailmankansalaisia, joiden symboli oli koira.

– Emme välttämättä ole samaa väkeä antiikin filosofien kanssa. Hehän vastustivat esimerkiksi astronomian ja matematiikan kehittämistä. He pitivät muita ihmisiä aika paljon tyhmempinä ja huonompina kuin itseään, sanoo Lemmetyinen.

Ja naurahtaa hetken päästä perään.

– Mikä tietysti on ihan terve piirre kenessä tahansa.

Lemmetyinen ei halua nimetä ketään poikkeuksellisen esimerkilliseksi kyynikoksi, sillä ”kyynikko palvoo itseriittoisuudessa vain itseään”. Mutta sukulaisuudentunteet ne ovat kyynikollakin.

– Olemme joskus miettineet nihilistiliiton perustamista, mutta se johti vain pitkiin keskusteluihin siitä, pitäisikö nihilistiliiton kuulua kyynilliseen yhdistykseen vai päinvastoin.

Pakko mennä olemaan läsnä

Lemmetyinen ja yhdistyksen seitsemänhenkinen jäsenistö ei vain tutkaile maailmanmenoa värittömien, mutta sitäkin tarkempien lasien läpi, se myös liikkuu.

– Meillä on tämä NMKY eli nuorten miesten kris… ei vaan kyynillinen yhdistys, joka järjestää urheilutapahtumia.

Kuten kuvaan sopii, tämä NMKY ei harrasta koripalloa. Ja vielä vähemmän suojalkapalloa tai painia.

– Harrastamme lajeja, joissa ei joudu itseään hirveästi telomaan. Petankki ja minigolf ovat riittävän vauhdikkaita.

Heinäkuussa perustetun yhdistyksen ensimmäinen julkisesti näkyvä tempaus on syyskuun 3. päivänä järjestettävä Läsnäolopakkofestivaali Turussa. Festivaalin järjestysnumero neljä kielii siitä, että yhdistyksen jäsenet ovat monessa mukana, esiintyvissä orkestereissakin.

– Neljä, viisi bändiä soittaa pääasiassa rokkia ja poppia, mutta etenkin Multimediakonsulttien asenne liippaa kyllä aika läheltä yhdistyksen filosofiaa. He laulavat työelämästä ja siitä, miten aina ei ole niin helppoa.

Haastattelun päätteeksi Lemmetyinen todistaa kuin vahingossa olevansa täsmälleen omannäköisensä yhdistyksen nokkamies.

– Tuskin tästä kuitenkaan saat juttua aikaiseksi? (HäSa)

Jos jurotuttaa: www.kyynikot.fi

Englanninkielinen kyynisyystesti: www.i-cynic.com