Kolumnit Uutiset

Ei säästetä inhimillisyydestä

Jos jostain olen ylpeä, niin 25-vuotiaasta nuoresta naisesta, joka työkseen hoitaa dementoituneita vanhuksia.

Vanhuksiin erikoistuneen lähihoitajan työ ei ole erityisen hohdokasta. Työ ei ole tuottavaa, sillä ei lihoteta omaa palkkapussia eikä kerrytetä kenenkään bonuksia.

Pelkistetyimmillään työ on syöttämistä, taluttamista, vaippojen vaihtamista. Se on työtä, jota tehdään koko kropalla.

Hallituksen kaavailema sunnuntailisien leikkaus olisi vaikuttanut myös vanhusten parissa työskentelevien tilipussiin. Lisät jätettiin rauhaan, mutta helpotus oli vain hetkellinen. Seuraavaksi hallitus suunnittelee säästävänsä vanhustenhuollon hoitajamitoitusta pienentämällä. Mitoitusta on tarkoitus nipistää nykyisestä 0,5:stä 0,4:ään.

Suunnitelmaa kritisoinut Superin puheenjohtaja Silja Paavola on korostanut, että nykytilannekin on lähinnä vanhusten säilyttämistä.

Tilaajajohtaja Jukka Lindbergin mukaan Hämeenlinnassa ei ole realistisia mahdollisuuksia päästä tai edes pyrkiä hallituksen tavoitteeseen.

Maallikosta hallituksen tavoite kuulostaa kauhistuttavalta. Kun vanhustenhoidon painopiste on nykyään kotihoidossa ja kodinomaisessa palveluasumisessa, ovat laitoksissa ne kaikkein huonokuntoisimmat.

Laitospaikan saaminen ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys edes sellaiselle, joka sitä kipeästi tarvitsee. Ikääntynyt muistisairas on pahimmillaan kuin suurikokoinen lapsi: täysin vahdittava, avuton, eksynyt, avustettava ja vaipoissa kulkeva.

Koti on ihmiselle hyvä paikka, jos apua on saatavilla. Jos apua ei ole riittävästi, on kyseessä heitteillejättö.

Laitospaikkojen määrän väheneminen, ainainen säästövaatimus ja huonokuntoisten vanhusten määrän kasvu eivät ole hyvä yhdistelmä. Ei ihme, että aiheen ympärillä on viime vuosina käyty jopa syyttävää keskustelua.

Myös tästä näkökulmasta ajatusta hoitajamitoituksen pienentämisestä on kovin vaikea käsittää. Kyse ei ole matematiikasta, vaan ihmisistä.

Vanhustenhuollossa on paljon hyvää. Valtaosa hoitajista tekee työtä ammattitaitoisesti ja sydämellään. Kiire ja riittämättömyys ahdistavat. Varsinaisten hoitotoimien lisäksi olisi tärkeää, että hoitajat ehtisivät olla vanhuksille myös ihmisiä.

Suomesta on tulossa hoivayhteiskunta. Kansantaloutta hoivatyö ei tietenkään pelasta, vaikka tarjoaakin toimeentulon sitä tarvitseville. Varaa ei olisi kuitenkaan tinkiä hoitotyön resursseista, sillä se on lopulta tinkimistä inhimillisyydestä.

Päivän lehti

30.10.2020

Fingerpori

comic