Uutiset

"Ei sitä koko ajan elä henkeen ja vereen"

Kaksi kotimaisen hiphopin kovaa poikaa istui alas pohtimaan hiphopkulttuurin syvintä olemusta.

– Tottakai hiphop on elämäntapa, mutta ei sitä elä henkeen ja vereen koko ajan, naureskelee tamperelainen Tuukka Rihkola.

Useimmat tuntevat vuonna 1981 maailmaan putkahtaneen miehen paremmin Leijonamielenä, hiphopin monitoimimiehenä, joka nousi pinnalle jo kuopattujen Flegmaatikkojen riveissä. Sittemmin mies on soitellut levyjä ja koonnut ympärilleen livebändin Putkimiehet.

Rihkolan kanssa ainakin osittain samoilla linjoilla hiphopista on lahtelainen Jare Tiihonen, jonka useimmat tunnistavat raspikurkkuisena räppärinä Cheekinä.

– Hiphop määrittää sen, miten päiväni vietän. Se antaa kaiken sisällön mun elämään. Se on jotakin, mistä jaksan aina innostua, Tiihonen kuittaa.

Hiphop on paljon muutakin kuin musiikkia. Molemmat räppärit myöntävät, että kulttuuri koostuu neljästä elementistä: räppäämisestä, graffitismista, breikkauksesta ja levyjen pyörittämisestä. Kumpikin on kuitenkin sitä mieltä, että lähinnä sydäntä on musiikki.

– Muut osa-alueet tulevat ikään kuin kylkiäisenä, Rihkola sanoo.

– Ja aika harva kuitenkaan tietää kaikkea noista jokaisesta alalajista, sillä porukat ovat erkaantuneet omiin ympyröihinsä, Tiihonen lisää.

Vaatteet ei välttämättä aatteet

Kun miettii hiphopkulttuuria, ensimmäiseksi mieleen tulee kuva löysistä housuista, yöpaidan kokoisista t-paidoista, lippiksistä ja kaulassa killuvista monen kilon painoisista kultaketjuista. Mielikuva saa taustatukea Music Televisionilla pyörivistä jenkkiräppäreiden musiikkivideoista, joissa tyylejä lanseerataan.

– Leveissä housuissa näkee monenlaista tassuttajaa, ja jollekulle vaatteet ovat tärkeämpiä kuin toiselle. Mulle vaatteet eivät kuitenkaan ole pääpointti, sanoo Rihkola.

Itsekin suuriin housuihin, paitaan ja valkoiseen lippikseen pukeutunut, korvakoruilla varustettu Tiihonen sanoo samaa.

– Asenne on ilman muuta tärkein. Kun kuitenkin itse pukeudun näin, ärsyttää, kun etenkin vanhemmat ihmiset ovat sitä mieltä, että ”onpa lapsellista touhua, pikkupoikien hommaa”, Tiihonen toteaa.

Yhdysvalloissa hiphop on tällä hetkellä kovassa huudossa, ja vaikutteita jorpakon toiselta puolelta kantautuu kotoiseen Suomeen jatkuvasti esimerkiksi hampaisiin kiinnitettävien korujen, grillsien, muodossa. Esimerkiksi Kapasiteettiyksikön Tasiksen suussa grillsit ovat kimallelleet helmikuusta lähtien.

– On hassua, että grillsejä fiilistellään. Ainakin omalta osaltani homma menee koko ajan maanläheisempään suuntaan kuin blingaukseen, Tiihonen naureskelee.

Rihkolan mukaan eurooppalaisessa hiphopissa sykkii blingausta enemmän juuri maanläheinen, omaperäinen meininki.

– Sellainen ”keeping it real” -ajattelu meillä Suomessa vallitsee, hän sanoo.

”Kyllä räpillä voi elää”

Laiton musiikin levittäminen internetissä, valikoiva radiosoitto ja kohtalaisen pienet markkinat syövät suomalaista hiphoppia. Moni kotimaan kamaralla räppäävä tekee intohimonsa eli musiikin lisäksi muita töitä.

Leijonamieli-roolinsa ulkopuolella Rihkola työskentelee esimerkiksi rakennustyömaalla. Hän on ollut myös vaatekaupassa myyjänä.

– Ei räpillä Suomessa kovin leveästi elä. Siksi ehkä haenkin jossain vaiheessa opiskelemaan jotakin. Esimerkiksi toimittaminen kiinnostaisi, Rihkola miettii.

Tiihosella on räppäämisellä elämiseen tiukka kanta.

– Kyllä räpillä voi elää, mutta se on omasta ahkeruudesta kiinni. Aika pieni nippu räppääjistä kuitenkaan kuuluu tähän kastiin, hän sanoo.

Hiphop pitää paikkansa

Tiihonen tekee Cheekin lisäksi musiikkia myös Herrasmiesliiga-nimisessä kokoonpanossa, johon kuuluu hänen lisäkseen kaksi muuta lahtelaista hiphopparia. Kolmikolta tulee syyskuussa ulos levy, jota he ovat jo parin vuoden ajan hehkuttaneet. Lisäksi Tiihonen lukkiutuu syyskuussa studioon äänittämään omaa Cheek-albumiaan, joka tullee viimeistään alkuvuodesta markkinoille.

– Se on kyllä aiempaa tummempi, jollain tavalla synkempi levy. Kirjoitin biisejä monesta asiasta, jotka vaivaavat mua. Mutta niinhän se on, että kun on tunteet pelissä, sanoille tulee paljon painoa, mies kertoo.

Myös Rihkola jatkaa musiikin parissa, vaikka mahdolliset opinnot ovatkin mielessä. Leijonamielen ja Putkimiesten uutta materiaalia voi kuitenkin kuulla aikaisintaan ensi vuoden syksyllä.

Yhteistä sekä Cheekillä että Leijonamielellä on se, että molemmille hiphopkulttuurin syke on pysyy osana elämää myös tulevaisuudessa.

– Jollain tavalla jatkan hopin parissa aivan varmasti. Hiphop ja kaikki mikä siihen liittyy kolahtivat jo nuorena, eikä niistä voi ihan helpolla luopua, Rihkola kiteyttää. (HäSa)