Uutiset

Ei työ tekemällä lopu

Myönnetään. Kulutan ainakin tunnin työpäivästäni kaikkeen muuhun kuin työntekoon. Käyn vessassa, syömässä ja juon silloin tällöin kupin kahvia työkavereiden kanssa. Joskus keskeytän tuottavan työn vain kaivaakseni nenääni ja miettiäkseni joutavanpäiväisiä.

Minulla on myös vapaa-aikaa, koska en omista työsuhdekännykkää. Sähköpostia luen laiskasti, kun muistan työn olemassaolon. En ole työnantajalleni korvaamaton, enkä tavoittele elämälleni sisältöä työn kautta. Pidän työstäni, mutta en elä sille.

En pode huonoa omaatuntoa tuottamattomuudestani. Omasta mielestäni teen päinvastoin työtä koko ajan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos vietän vapaa-aikaani leväten ja maailmaa ympärilläni tiiraillen, kerään voimia työntekoon. Kun elämässäni on enemmän näköaloja kuin tietokoneen näyttö, on minulla kenties tuoda työyhteisööni uusia ajatuksia.

Kännykät ja sähköpostit ovat hämärtäneet työ- ja yksityiselämän välistä rajaa. Kun ihminen on aina tavoitettavissa, irrottautuminen ikeestä on itsestä kiinni. Ihmisen arvon mittari ei voi olla jatkuvasti soiva työkännykkä.

Sen sijaan, että eläisimme itsellemme ja perheellemme, on yhä useammalla velvollisuus olla toinen jalka töissä koko ajan. Kunnon työntekijä on sellainen, joka on aina valmis venymään yksityiselämänsä kustannuksella.

Ei ihme, että työntekijät voivat huonosti. Loppuun palamisesta tai uupumisesta on tullut mantra, jota kuuluukin hokea työpaikoilla. Uralla etenemisen hinta on kova. Sen tietää jokainen, joka on palanut joskus loppuun.

Suorituskeskeisyys on kehityksen jarru. Uupuneesta ihmisestä ei ole muutoksen tekijäksi. Mitä enemmän työntekijällä on aikaa keskustella ja ajatella toisten työntekijöiden kanssa, sitä paremmin oma työ hahmottuu. Palaverijäykistelyjen ja powerpointsulkeisten sijaan kaivataan yhä useammin yhteisiä pullakahveja ja juoruilua. Yhteinen kieli löytyy tavallisen keskustelun kautta, ei luennoimalla yrityksen arvoista tai päämääristä.

Tuottavia työntekijöitä ovat vain ne, jotka kykenevät yhteistyöhön. Heillä on aikaa pitää korvat auki toisten mielipiteille ja omaksua työpaikan hiljaista tietoa. Uusia asioita ei voi suorittaa puhtaalta pöydältä, vaan ne voi tuoda viisaasti valmiiseen kattaukseen. Vanhoissa tavoissa toimia on paljon kokemusta, ymmärrystä ja näkemystä. Tämän huomaamiseen tarvitaan kuitenkin enemmän sitä tuottamatonta aikaa.

Vanha viisaus siitä, että ei työ tekemällä lopu, on täyttä totta. Työ lisääntyy, vaikka uusien teknisten keksintöjen kuviteltiin aikoinaan vähentävän sitä. Vastuu omasta jaksamisesta on jokaisella itsellään.

On hyvä aina välillä muistaa, että hautausmaat ovat täynnä omasta mielestään korvaamattomia työn sankareita.

Saila Karpiola

Päivän lehti

29.5.2020