Uutiset

Ei unohdu koskaan: Moottoriradalla käyminen jäi turmapäivään

Vaikka Ahveniston helikopterionnettomuudesta on jo lähes 30 vuotta, säilyy se hämeenlinnalaisen Heikki Kilpeläisen mielessä. Tähän päivään mennessä Kilpeläinen eivätkä hänen onnettomuuspaikalla mukana olleet poikansa ole pystyneet käymään Ahveniston moottoriradalla.

Mies lähti kohtalokkaana päivänä näytökseen poikiensa kanssa, jotka olivat tuolloin 10- ja 14-vuotiaita. Liput hän oli saanut ystävältään.

Kilpeläinen tuli paikalle poikiensa kanssa hieman myöhässä, joten he päättivät jäädä kauemmas suuresta yleisömassasta.

– Näimme, että suurin osa ihmisistä oli kopterin toisella puolella, mutta emme tienneet voisiko sinne mennä.

Perheen katsomispaikka oli rinteessä, josta helikopteri teki yleisölennätyksiä.

– Muistan, kuinka minua hirvitti laskeutuminen, koska sää oli tuulinen ja laskeutumispaikka hyvin pieni.

Kiikareista kiinni telineeseen
Elävästi miehen mieleen ovat jääneet kaksi nuorta poikaa, jotka istuivat rinteessä helikopterin laskeutumispaikan alapuolella. Toisella oli kaulassaan kiikarit.

Kilpeläinen seurasi tiiviisti helikopterin liikkeitä, sillä hänellä oli paha aavistus siitä, ettei kaikki ole kohdallaan. Kun helikopteri yritti laskeutua, kopsahtivat laskeutumistelineet maahan ja repesivät rikki. Samassa pojan kaulassa olleet kiikarit tarttuivat rikkoutuneisiin telineisiin.

– Poika pääsi käsittämättömästi irrottautumaan, joten helikopteri ei temmannut häntä mukaansa, muistelee Kilpeläinen.

Toisella kerrallakaan laskeutuminen ei onnistunut, sillä helikopteri kallistui, roottorit iskeytyivät rinteeseen ja kopteri syttyi palamaan.

Kuin ihmeen kaupalla kopteri pomppasi kiikarikaulaisen pojan ja hänen kaverinsa ylitse. Kilpeläinen ei tänä päivänäkään tiedä, keitä he olivat.

– Samassa sanoin omille pojilleni, että ”nyt äkkiä tästä pois”, kun helikopteri vyöryi tulipallona alas rinnettä. Otin pienempää kädestä ja toinen poika lähti juoksemaan.

Miksi minä selvisin?
Kilpeläinen ei ymmärrä, miksi helikopterin piti lentää ihmismassan päällä ja laskeutua sen joukkoon.

Vaikka alue oli rajattu, ei se pystynyt estämään onnettomuutta, sillä ihmisiä oli rinteessä laskeutumispaikan alapuolella.
Onnettomuuden käsittelyssä on ollut tärkeää, että raskaasta aiheesta on puhuttu perheessä avoimesti.

– Puhuimme jo kotimatkalla siitä mitä oikein tapahtui, vaikka olimmekin onnettomuuden takia aika hiljaisia poikia.

Kilpeläinen sanoo miettineensä, miksi juuri hänen perheensä selvisi onnettomuudesta. Ajattelemaan panee erityisesti se, että lapset olivat mukana katsomossa.

– Monta kertaa olemme puhuneet, että Luoja pelasti meidät. (HäSa)