Uutiset

Ei vain yhden ministeriön murhe

Seksuaalinen
häirintä nosti työ- ja elinkeinoministeriön kiusallisella tavalla uutisotsikoihin. Häirintä paljastui noin 600 työntekijän ministeriössä syksyllä tehdyssä kyselyssä.

Metelistä päätellen voisi kuvitella, että seksuaalisen häirinnän kohteena on suuri joukko ministeriön työntekijöitä. Näin ei ole, sillä häirinnästä valitti parisenkymmentä vastaajaa.

Jokainen häirintätapaus on toki liikaa, mutta lukujen valossa työ- ja elinkeinoministeriön tilanne ei vaikuta erityisen synkältä saati poikkeukselliselta.

Asian saama julkisuus voi selittyä sillä, että ministerinä on nainen, Anni Sinnemäki, ja vihreiden puheenjohtaja. Ei voi välttyä ajatukselta, että hänet on leimattu poliitikoksi, joka suhtautuu piittaamattomasti niin seksuaaliseen häirintään kuin ministeriönsä työilmapiirin kehittämiseen.

Kaiken lisäksi ministeriön yleisjohdosta vastaa Mauri Pekkarinen (kesk.).

Mikään ei viittaa välinpitämättömyyteen saati häirinnän vähättelemiseen. Varsinkin ministeriön johdon on syytä katsoa peiliin, sillä esiin tulleen valossa vaikuttaa siltä, ettei häirintään suhtauduttu alkuunkaan asiaankuuluvalla vakavuudella.

Ministeri Anni Sinnemäki ei voi pestä käsiään. Ministeriön työilmapiirin kehittäminen on kuitenkin ennen muuta kansliapäällikkö Erkki Virtasen ja muun päällikköportaan vastuualuetta.

Ehkä ministeriössä tehtiin tavanomainen sisäisen ilmapiirin kartoitus. Tavoitteena saattoi olla tekemisen meiningin näyttäminen työntekijöille, ei niinkään vastauksissa esiin nousevien epäkohtien ja ongelmien poistaminen.

Työpaikoilla tehtävät kyselyt ovat muodissa, samaa ei voi sanoa kerättyjen vastausten syvällisestä tutkimisesta.

Seksuaalinen häirintä ei ole alkuunkaan yhden ministeriön erityinen ongelma, vaikka näin voi joku erehtyä kuvittelemaan. On aihetta jopa pelätä, että moneen muuhun työpaikkaan verrattuna työ- ja elinkeinoministeriössä häirintää on sangen vähän.

Miksi häirinnälle on edelleen, jatkuvasta ruotimisesta huolimatta, tilaa työpaikoilla? Asenteissa on korjaamisen varaa – ja erityisen paljon johtavissa asemissa olevien asenteissa.

Seksuaalista häirintää ei oteta aina todesta, vaikka jo käsite kertoo tyhjentävästi, mistä on kysymys: häirinnästä.

Häirintää kuitataan jonkinlaisena miesten ja naisten asiankuuluvana kisailuna, jonka vain joku ryppyotsainen työntekijä ottaa tosissaan. Tällainen lähestyminen ei ole mitään muuta kuin vähättelyä.

Jokaisella työntekijällä on oikeus tulla kohdelluksi ihmisarvon mukaisesti. Missä menee raja, sen määrittäminen on jokaisen ihmisen oikeus ja rajan kunnioittaminen jokaisen työyhteisöön kuuluvan velvollisuus.

Miksi perusasioita pitää kerrata?

Työpaikka on työn tekemistä varten. Huonosta johtamisesta kärsivät sekä työntekijät että työn tulos.