Uutiset

Ei yksi keihäsmies kesää tee

Suomalaisurheilijoille ei ole luvassa kultaa ja kunniaa tänään alkavissa yleisurheilun EM-kisoissa.

Vuosi sitten Helsingin MM-kisoissa viriteltiin odotuksia, kun laskeskeltiin miten hyviä suomalaistulokset olivatkaan eurooppalaisella mittapuulla mitattuina. Göteborgissa taso on etenkin juoksuissa ja hypyissä huomattavasti maailman tasoa alempana. Tilastolaskelmointi ei kuitenkaan lyö leiville, koska kuntoa ja onnistumista ei voi siirtää kisasta toiseen.

Loukkaantumisten ja poisjääntien jälkeen Suomen mitalitavoite on laskettu kolmesta kahteen, mikä sekin on optimistinen. Vain keihäänheittäjä Tero Pitkämäki kamppailee kultamitalista. Hänen paineensa ovatkin jopa kohtuuttomat.

Ei yksi suomalainen keihäsmies kesää tee. Kisojen kohokohta keihäästä on tulossa, mutta Pitkämäki on vain yksi kilpailijoista. Norjalaisen loistavan olympiavoittajan Andreas Thorkildsenin lisäksi mukana on pitkästä aikaa lajin vanha valtias, Tshekin Jan Zelecny.

Suomalaismenestys on monissa suurkisoissa levännyt heittäjien varassa. Pitkämäen takana on kuitenkin nyt lähestulkoon tyhjää, jopa kuularingissä. Moukarinheittäjä Olli-Pekka Karjalaisenkaan ura ei anna odottaa vieläkään huipennusta.

Onneksi makeat yllätykset kuuluvat urheiluviihteeseen.

Maratonjuoksija Janne Holmén ylsi edellisissä EM-kisoissa uskomattomaan voittoon miesten kuninkuusmatkalla. Holmén on kumppaneineen taas lähtöviivalla, mutta odotukset ovat erittäin varovaisia. Niin kuuluukin. Pisimmällä juoksumatkalla tulos on äärimmäisen pienestä kiinni.

Suurjuoksijoidensa nimiin vannova urheiluyleisö pitää yleisurheilua vanhasta muistista yhä omanaan, mutta tällä kertaa on hyvä valmistautua ruotsalaisten kahmivan useissa lajeissa kultamitaleita ja suomalaisten saavan isäntien pöydästä vain murusia.

Tilanne ei ole tänä vuonna satavuotisjuhliaan viettävälle suomalaiselle yleisurheilulle mitenkään uusi. Vuonna 1906 suomalainen yleisurheilujoukkue esiintyi ensi kertaa kansainvälisissä suurkisoissa.

Ennenkin on ollut pitkiä kuivia kausia, menestymättömyyden jaksoja, jolloin on lupa nauttia vaatimattomistakin sijoituksista.

Kansalliseen häpeään ei ole aihetta, vaan on kärsivällisesti odotettava, että nuorten urheilijoiden riveistä kasvaa uusia huippuja.

On varauduttava siihenkin, etteivät suomalaiset yleisurheilijat yllä kuin välähdyksittäin takavuosien mainetekoihin.

Kilpailu nuorison mielenkiinnosta on kovaa. Hyötyliikunnan vähennyttyä lasten ja nuorten fyysinen kunto ei ole luontaisesti sellainen, että kentille olisi vaivatonta siirtyä kisailemaan.

Lapsi juoksee ja leikkii luonnostaan, mutta onko hänellä siihen riittävästi tilaisuuksia? Yksin koululiikunnan vähäisyyttä ei pidä syyttää, vaan vastuu on ennen muuta vanhempien. Löytyykö heiltä valmiuksia viedä lapsiaan kokeilemaan vaikka korkeushyppyä? Urheilukentät ovat sitä varten, että niitä käytetään.