fbpx
Uutiset

Ei yksi raato pandemiaa tee

Kohta ne tulevat, muuttolinnut, niin kuin jokaisena keväänä sitten maailman synnyn.

Tänä keväänä lintuihin kohdistavat erityisen mielenkiintonsa muutkin kuin bongarit. Kansakunta ja terveysviranomaiset virkansa puolesta ovat hälytystilassa.

Lintuinfluenssa etenee pohjoiseen, se on jo Ruotsin Oskarshamnissa, hanhen päiväisen lentomatkan päässä.
Asianmukaiset valmistelut mahdollisen epidemian, pandemiankin varalle on tehty. Viskaalit valvovat, avasivat erityisen raatopuhelimenkin.

Suomalaiset eivät kovin helposti hätkähdä maailman myrskyjä, vaikka tulevassa lintutaudissa olisi sellaiseen kosolti ainespuita.

Naudanlihan kulutus ei romahtanut uutisiin BSE-taudista. Yksi tärisevä nauta Kärsämäellä jäi ainoaksi konkreettiseksi hulluksi lehmäksi.

Tästä huolimatta meilläkin käynnistettiin massiiviset ja kalliit turvatoimet, jotka pääosin jatkuvat vieläkin.
Lintuinfluenssaan on valmistauduttu vieläkin enemmän kuin BSE-tautiin. Olematta millään lailla ilkeä saati matalamielinen, kyllä esitys Espoon Ämmässuon kaatopaikan verkottamisesta vaikuttaa jo hätävarjelun liioittelulta.

Kahden hehtaarin verkko ei tosipaikan tullen pelasta ketään. Lokki roiskauttaa valkoisen mällinsä verkon läpi ja jos siinä on virusta, se tarttuu ihmiseen, jos ylipäätään on tarttuakseen. Verkko on ensisijaisesti sielunhoidon ja mielenrauhan välikappale.

Lintuinfluenssaan on maailmalla kuollut viime vuosina satakunta ihmistä. He ovat saaneet sen linnuista, eivät toiselta ihmiseltä. Kalanruotoon kuolee varmasti enemmän.
Esimerkiksi Kiinassa maalaiset asuvat lintujensa kanssa.

Samoilla pihoilla puuhastelevat siat, kanat, ankat ja hanhet konttaavien lasten kanssa.

Hutongit edustavat sikäläistä asumistapaa; kaikki yhdessä, ahtaasti ja suomalaisen mittapuun mukaan perin epäsiististi. Todellisia taudinpesiä.

Viime päivinä tiedotusvälineissä on kerrattu ihmiskuntaa koetelleita vitsauksista mustasta surmasta alkaen. Tuskin toimittajat haluavat ketään pelotella, mutta he tietävät tekevänsä lukujuttuja ja katsottuja ohjelmia.

Suomessa kesällä 1918 riehunut espanjantauti tappoi kolmisentuhatta ihmistä. Luku on iso ja raflaava, mutta ajat kapinan jälkeen olivat ankarat. Paikoin oli nälänhätä, vankileireillä sairauksia ja olematon hygienia.

Sotavuosina kerrottiin olleen uhka pilkkukuumeen leviämisestä rintamasotilaisiin, mutta tauti torjuttiin perinteisesti saunassa.

Tapahtumia ei käy kiistäminen, mutta ei niitä voi verrata 2000-luvun lintuinfluenssaan.

Kuluttaja kohtaa syötäväkseen aikomansa linnun, useimmiten broilerin, ensi kerran marketin tiskissä tai ruokana lautasellaan. Mummo ei enää aja kanasiaan niitylle, monen ekoihmisen harmiksi.

Broilerit viettävät lyhyen, mutta yltäkylläisen elämän tuhansien kavereidensa kanssa sisätiloissa, tarkoin valvotuissa oloissa. Ennenkuin tipu on ateriana, se on monesti syynätty. Siinä ei ole tautia.

Lintuinfluenssa on meillä lähiviikkoina, mutta sen kanssa ei pidä hötkyillä.

Menot