Uutiset

Eihän leipurikaan myypullaansa viidellä sentillä

Arvoisa nimimerkki Kullekin ansionsa mukaan, haluan selventää muutaman asian, jotka eivät tulleet riittävästi selviksi aikaisemmasta kirjoituksestani. Toivottavasti niskakarvasi laskevat takaisin paikoilleen.

En todellakaan kuvittele, että saisin työelämässä ”kovaa liksaa”, sillä sellaista en kehtaa edes pyytää. En myöskään tunnista itseäni ihmiseksi, joka ei ole kiinnostunut töistä ja joka haluaa vain saada korvauksen hukkaan menneestä vapaa-ajasta. Sellaiseksihan minut ja kaikki muut työttömät kuvailit, koska ”ne hyvät ja töistä kiinnostuneet ihmiset ovat jo työssä”. Lähes samaan hengenvetoon ilmoitit kunnioittavasi toisia ihmisiä. Ei siltä vaikuttanut!

Juuri tällä tavalla sinäkin leimaat työttömät toisen luokan kansalaisiksi, joiden tavoite on vain nauttia elämästä toisten kustannuksella. Pöyristyttävää!

Työtä hakiessani minä pyydän vain sellaista hintaa, jonka ”yrittäjänä” katson olevan oikean, kun myyn ”tuotteeni” (akateemisen peruskoulutukseni, lisäkoulutukseni, monivuotisen ja monitahoisen työkokemukseni mukanaan tuoman tietotaidon ja ehdottoman sitoutumisen) työnantajalle.

Ei yksikään kampaaja tee permanenttia 10 eurolla eikä yksikään leipuri myy pullaansa 5 sentillä! Miksi työntekijän pitäisi myydä tuotteensa polkuhinnalla?

Saan ”aivan todella” nyt samaa palkkaa kuin 10 vuotta sitten. En purnaisi, jos eläminen onnistuisi samalla rahamäärällä kuin silloin. Mutta hintataso on noussut niistä ajoista melkoisesti.

Työnantajan kulut ovat kasvaneet, mutta niin ovat minunkin. Lisäksi minulla on 10 vuoden edestä lisää tietoa ja taitoa tarjottavana työnantajan palvelukseen. Eikö se merkitse mitään?

Olen aloittanut oman ”urani” kolmeen kertaan. Joka kerta olen edennyt ja saanut kehittyä työtehtävissäni. Olen ollut pienyrittäjien ja suurten kansainvälisten yritysten palveluksessa. Olen tehnyt työtä ruohonjuuritasolla ja päässyt toisaalta seuraamaan yrityksen ylimmän johdon toimintaa hyvin läheltä.

Olen ollut valmis tekemään työt tarvittaessa myös työajan ulkopuolella: aikaisin aamulla, myöhään illalla, viikonloppuisin ja jopa lomalla. Poikkeuksetta olen saanut kaikista työpaikoistani kiitoksen hyvästä työpanoksesta ja sitoutumisesta sekä suosittelut vastaaviin tehtäviin. Niinpä tälläkin kertaa, tosin nyt aliarvostettuna työntekijänä, minä sitoudun tekemään töitä työnantajalleni täydellä teholla. En muuta voisi kuvitellakaan.

Kun työtön hakee työtä, kustannukset ovat yhtäkkiä kaikkein oleellisin asia. Koska olen itsekin ollut töissä henkilöstöhallinnon piirissä, tiedän, millaisia kuluja työntekijät työnantajalle aiheuttavat. Mutta tiedän myös sen, että kun työnantajalla on osaava, luotettava ja motivoitunut työntekijä, hän maksaa itse itsensä: asiat hoituvat, ja kaikki voivat hyvin.

Palkka ei ole ainoa ja tärkein motivaation lähde, mutta sitä emme voine kieltää, etteikö se olisi tärkeä osatekijä. Toisen ihmisen kunnioittaminen on minusta itsestäänselvyys. Mutta jokaisen pitää myös kunnioittaa itseään ja osaamistaan ja vaatia työpanoksestaan kohtuullinen korvaus.

Ihmisarvoon ei kuulu, että ihminen laitetaan pakkorakoon, häntä aliarvostetaan tai käytetään hyväksi työttömyyden tai jonkun muun vastaavan syyn takia. Toivon sinulle, nimimerkki Kullekin ansionsa mukaan, viisautta toimia oikealla tavalla henkilöstövastaavana. Siinä(kin) asemassa on hyvä muistaa, että kun kumartaa syvään yhteen suuntaan, tulee samalla pyllistäneeksi toisaalle.

Aliarvostettu, työssäkäyvä perheenäiti

Hämeenlinna

Päivän lehti

3.6.2020