Uutiset

Eikö Ranskan työlakifarssista opittu mitään?

Aika uskomatonta on, että Suomessakin on kaikessa hiljaisuudessa valmisteltu maamme työmarkkinoille vastaavaa kahden vuoden koeaikaa kuin Ranskassa.

Asian nosti esiin Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n apulaisjohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen viimeperjantaisessa Kansan Uutisten haastattelussa. EK:ssa asiaa on kuulemma hauduteltu jo parin kuukauden ajan.

Hämmästyttäväksi esityksen tekee se, että yritysmaailma ei Inkeroisen mukaan ole pitänyt nykyistä neljän kuukauden koeaikaa uusille työntekijöille liian lyhyenä eikä ole vaatinut siihen muutoksia. Lisäksi hän itsekin myöntää, että se riittää työntekijälle kykyjen näyttämiseen.

Jos kerran kaikki osapuolet ovat nykykäytäntöön tyytyväisiä, miksi ihmeessä työnantajien pitäisi lakimuutoksella saada oikeus pitää nuoret epävarmuudessa tulevaisuutensa suhteen entistä pidempään? Perusta siinä nyt sitten perhettä ja ala maksella opintolainoja takaisin pankille, kun vakituisen työpaikan saanti pitkittyy.

Inkeroinen perustelee muutosta työllistämisedellytysten parantamisella. ”Työvoimaa jää palkkaamatta, koska nykyisellä lainsäädännöllä vakituinen työsuhde voidaan päättää vain erittäin tiukoilla irtisanomiskriteereillä”, hän sanoo.

Paljon suurempi syy työvoiman palkkamattomuuteen on se, että kaikki yritykset eivät todellisuudessa ole edes kovin halukkaita palkkaamaan uutta väkeä. Vakituisia työntekijöitä ei haluta palkata, koska he tulevat yritykselle turkasen kalliiksi. Inkeroisen olisi syytä lausua ääneen tämäkin tosiasia.

Eläkkeelle jääneiden tai muualle siirtyneiden tilalle ei palkata ketään, vaan heidänkin työpanoksensa revitään jäljelle jääneiden työntekijöiden selkänahasta.

Sitten kun heidän joustokykynsä loppuu ja sairauslomakierre alkaa, firmaan otetaan vasta tiukan paikan tullen sijaisia. Ja sittenkin vain sijaisia, vaikka ilmiselvästi olisi tarve palkata lisää vakituisia työntekijöitä.

Työvoimaa siis jää palkkamatta sen takia, että sitä ei ylipäätään haluta palkata. Tärkeintä on se, mitä firmalle jää tilikauden jälkeen viivan alle – ei se, onko henkilökuntaa riittävästi työtaakkaan nähden.

Inkeroinen puhuu perusteluillaan itsensä ja asiansa pussiin.

Elinkeinoelämän keskusliitto on toisin sanoen myymässä etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien pikkurillin pirulle. Tätä mieltä ollaan myös SAK:ssa, STTK:ssa ja Akavassa, jotka riensivät heti tuomitsemaan Eeva-Liisa Inkeroisen ajatukset. Järjestöt käyttivät ilmaisuja ”työnantajan mielivalta” ja ”pelon ilmapiiri”.

EK:ssa uskotaan, että kahden vuoden koeaika estäisi työttömien syrjäytymistä. Saanen epäillä. Surullista vain on, että meistä suomalaisista ei ole miljoonittain barrikadeille vastustamaan uudistusta raivohärkinä viikosta toiseen. Mistähän saisimme ripauksen ranskalaisuutta geeneihimme?

susanna.lahdekorpi@hameensanomat.fi

Päivän lehti

5.4.2020