fbpx
Uutiset

Eino Kalpalan alppimajassa ei huilata

Himopujottelija rakastaa vauhtia ja kiiltäviä mitaleita.

Kalpalinnan perustajalla Eino Kalpalalla on alppimökissään Kiianlinnassa pysti poikineen. Ikkunasta näkyy Kalpalinnan rinteet, ja kaikki on käden ulottuvilla: kuntopyörä, käsipainot, pokaalit ja valtavat lehtileikearkistot.

Seinällä komeilee Ilta Sanomien 60-vuotishaastattelu. Otsikossa Kalpala sanoo pujottelevansa vielä 80-vuotiaana. Siihen on kaksi vuotta jäljellä. Tavoite on kuitenkin jo korkeammalla.

– Pujottelen vielä 90-vuotiaana.

Siitä ei ole epäilystä, sillä parhaillaan Kalpala matkaa kohti veteraanien MM-kisoja. Ne järjestetään Sun Valleyn rinteillä Idahossa Amerikassa.

Pujottelu on totista puuhaa

Kalpala on varsinainen himolaskija. Hän on suksilla aina kuin vain pystyy, mutta periaate on, että ennen kisoja hän huilaa päivän.

Janakkalan Kiianlinnassa veteraanipujottelija ehtii vain poikkeamaan, sillä talvisin on kiire. Tänä talvena hän on matkustanut kisoissa ja harjoittelemassa lokakuusta lähtien. Takana on Itävallan, Sveitsin, Ranskan, Venäjän ja Suomen kisat.

Kalpala tietää, että mitalit irtoavat, kun suksien kantit ovat terävät kuin partaveitsi. Hänellä onkin tavoite, että joka kisasta pitää tulla mitali. Kalpalalla on jo 58 SM-kultamitalia, ja himmeämpiä on 15.

– Kyllä se on totista puuhaa. Tosissaan reenataan ja vehkeet on viimeisen päälle. Nuorempana minulle ei saanut puhua tuntia ennen kisoja, enkä kyllä nykyäänkään puhu roskaa juuri ennen kisaa.

Turengin alppilukio jäi haaveeksi

Kalpalan pujottelu-uran aikana kisat ovat muuttuneet. Ennen mäet kiivettiin kävellen ylös ja samalla kerrattiin laskettavaa rataa. Siitä muistettiin joka metri.

– Nykyään ajattelen, että kyllä se rata tulee vastaan.

Ennen muinoin hiihtokoulun opettajat tamppasivat käsikynkässä pujottelurinteen kuntoon, mutta onneksi vuonna 1959 keksittiin rinnehöylä ja rinteet saatiin parempaan kuntoon.

Kalpala onkin seurannut tyytyväisenä alppilajien kehitystä Suomessa.

– Tuskin pysyn nahoissani, kun katselen Palanderin ja Poutiaisen toista laskua.

Kalpala yritti saada Turenkiin alppilukiota 1950-luvulla, mutta kouluhallitus ei ymmärtänyt Kalpalan ja Kalevi “Häkä” Häkkisen ideaa: pujottelijoiden pitää käydä koulua siellä missä on lunta ja rinteitä.

– Pujottelu on totista hommaa. Sitä pitää treenata älyttömästi ja aloittaa jo 3-vuotiaana, koska muuten muut lajit alkavat houkutella.

Eino Kalpalan rakkaussuhde pujotteluun sai alkunsa jo 1930-luvulla.

– Asuimme Kauniaisissa, ja pujottelumäki näkyi ikkunastamme. Silloin laskin ensin murtsikoilla ja sitten tunturisuksilla. Ensimmäiset puikkasukset sain vuonna 1945. Sitä ennen hajotin aika monet murtomaasukset, Kalpala muistelee.

Kalpalinnan perustajan työtä jatkaa seuraava sukupolvi, mutta Kalpalalla on vielä suunnitelmia Kalpalinnan rinteille.

– Tänne soramontulle Kiianlinnantien puolelle tulee yksi loiva 800 metriä pitkä rinne, Kalpala visioi. (HäSa)

Menot